Suru joka ei koskaan katoa : Vanhempien kokemuksia surusta ja surusta selviytymisestä vastasyntyneen lapsen kuoleman jälkeen Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymän alueella
Kotanen, Jaana; Joensuu, Hanna-Maria (2010)
Kotanen, Jaana
Joensuu, Hanna-Maria
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102132287
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102132287
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa tietoa ja analysoida vanhempien surua ja surusta selviytymistä vastasyntyneen lapsen kuoleman jälkeen Keski-
Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymänalueella. Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös tuoda esille vanhempien kokemuksia saamastaan tuesta ja tarpeesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda kehittämishaasteita hoitohenkilökunnalle.
Tutkimuskysymyksemme tässä työssä olivat seuraavat: Minkälaista
on vanhempien suru vastasyntyneen lapsen kuoleman jälkeen? Miten vanhemmat selviytyivät surusta? Miten vanhemmat ovat kokeneet hoitohenkilökunnalta saadun tuen sekä tuen tarpeen Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja
peruspalvelukuntayhtymän alueella?
Tutkimukseen osallistui kolme pariskuntaa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeiden
avulla. Tutkimus tulosten mukaan vanhempien suru ilmeni erilaisina
emotionaalisina, fyysisinä, sosiaalisina ja käyttäytymiseen liittyvinä reaktioina, jotka
vaihtelivat kuolemasta kuluneen ajan myötä. Vanhempien surun tuntemuksissa ilmeni myös samanlaisuutta. Vanhemmat saivat tukea omista puolisoista, molempien
vanhemmilta, sukulaisilta ja ystäviltä. Läheisiltä ystäviltä saatu tuki koettiin erittäin tärkeäksi. Vertaistukiryhmässä saatiin ja annettiin tukea. Hoitohenkilöstön ja sairaalapastorin tukea pidettiin merkittävänä ja sitä arvostettiin. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan johtavat teologin ja Käpy-yhdistyksen yhdyshenkilön kanssa
keskustelua pidettiin ensiarvoisen tärkeänä. Hoitohenkilöstöltä saatuun tukeen vanhemmat osasivat olla kriittisiä ja osoittivat hyviä kehittämisehdotuksia vanhempien kohtaamiseen ja tukemiseen lapsen kuoleman jälkeen. Erityisesti hoitohenkilökunnalta toivottiin aitoa surevien vanhempien kohtaamista sekä enemmän tiedollista tukea.
Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymänalueella. Opinnäytetyön tarkoituksena oli myös tuoda esille vanhempien kokemuksia saamastaan tuesta ja tarpeesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda kehittämishaasteita hoitohenkilökunnalle.
Tutkimuskysymyksemme tässä työssä olivat seuraavat: Minkälaista
on vanhempien suru vastasyntyneen lapsen kuoleman jälkeen? Miten vanhemmat selviytyivät surusta? Miten vanhemmat ovat kokeneet hoitohenkilökunnalta saadun tuen sekä tuen tarpeen Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja
peruspalvelukuntayhtymän alueella?
Tutkimukseen osallistui kolme pariskuntaa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeiden
avulla. Tutkimus tulosten mukaan vanhempien suru ilmeni erilaisina
emotionaalisina, fyysisinä, sosiaalisina ja käyttäytymiseen liittyvinä reaktioina, jotka
vaihtelivat kuolemasta kuluneen ajan myötä. Vanhempien surun tuntemuksissa ilmeni myös samanlaisuutta. Vanhemmat saivat tukea omista puolisoista, molempien
vanhemmilta, sukulaisilta ja ystäviltä. Läheisiltä ystäviltä saatu tuki koettiin erittäin tärkeäksi. Vertaistukiryhmässä saatiin ja annettiin tukea. Hoitohenkilöstön ja sairaalapastorin tukea pidettiin merkittävänä ja sitä arvostettiin. Keski-Pohjanmaan keskussairaalan johtavat teologin ja Käpy-yhdistyksen yhdyshenkilön kanssa
keskustelua pidettiin ensiarvoisen tärkeänä. Hoitohenkilöstöltä saatuun tukeen vanhemmat osasivat olla kriittisiä ja osoittivat hyviä kehittämisehdotuksia vanhempien kohtaamiseen ja tukemiseen lapsen kuoleman jälkeen. Erityisesti hoitohenkilökunnalta toivottiin aitoa surevien vanhempien kohtaamista sekä enemmän tiedollista tukea.