Arbetstidsautonomi : ett pilotförsök på två bäddavdelningar

Abstract

Dagens arbetsliv kräver allt mera av arbetstagarna. Fritiden och jobbet kolliderar oftare, samtidigt som arbetsgivarna kräver bättre kvalitet och samhället längre arbetskarriärer. Eftersom både samhället och arbetsgivaren har nytta av att arbetstagarna trivs på sina arbetsplatser behövs det aktioner som kan öka arbetstagarnas psykosociala välbefinnande.

Arbetstidsautonomi är ett kollektivt sätt att planera arbetsturer som har som syfte att öka de enskilda arbetstagarnas känsla av kontroll och psykosociala välbefinnande. Varje arbetstagare tar ansvar och planerar sina egna arbetsturer enligt egna behov, men i samråd med sina kolleger. Som grund för försöket användes ”Työaika-autonomian käyttöönoton työkirja”, utarbetad vid Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt.

Målet med mitt utvecklingsarbete var att genomföra ett kort försök med arbetstidsautonomi på två bäddavdelningar på ett sjukhus i södra Finland. Samtidigt ville jag se om arbetstidsautonomi kan påverka en del av de egenskaper som har en inverkan på det psykosociala välbefinnandet och fundera över vad som kan ligga bakom att ett försök lyckas eller misslyckas.

Utvecklingsarbetet utfördes som tillämpad aktionsforskning och innefattade två enkätundersökningar vars syfte var att ge en bild av utgångsläget på avdelningarna, men även att kartlägga vårdpersonalens känsla av psykosocialt välbefinnande innan och efter försöket.

Resultaten gav en indikation av att arbetstidsautonomi kan förbättra vårdpersonalens känsla för psykosocialt välbefinnande, men det förutsätter att alla som deltar har äkta motivation och är villiga att samarbeta.

Työntekijöiltä odotetaan tänä päivänä paljon. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on aina vain hankalampaa ja samalla työnantajat vaativat entistä parempaa laatua pienemmillä voimavaroilla ja yhteiskuntamme vaatii aina vain korkeampaa eläkeikää. Työnantajien ja yhteiskuntamme kannalta olisikin tärkeää, että työntekijöiden psykososiaalista hyvinvointia voitaisiin parantaa ja näin ollen saataisiin heidät viihtymään työpaikoillaan pidempään.

Työaika-autonomia on yhteisöllinen tapa suunnitella työvuoroja ja sen tavoitteena on lisätä työntekijöiden koherenssia ja psykososiaalista hyvinvointia. Työaikaautonomiassa jokainen työntekijä suunnittelee työvuoronsa itse, lähtökohtana omat työaikatarpeet, mutta kuitenkin yhteistyössä muun henkilökunnan kanssa. Opinnäytetyön pohjana käytettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin työaika-autonomian käyttöönoton työkirjaa.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli testata työaika autonomiaan perustuvaa työvuorojen suunnittelukäytäntöä kahdella vuodeosastolla eteläsuomalaisessa sairaalassa. Samalla haluttiin arvioida työaika-autonomian vaikutuksia henkilökunnan psykososiaaliseen hyvinvointiin, sekä pohtia syitä kokeilun onnistumiselle tai epäonnistumiselle.

Opinnäytetyö toteutettiin soveltavana toimintatutkimuksena. Tutkimuksen tulokset kerättiin kahdella erillisellä kyselykaavakkeella, joiden tarkoituksena oli kartoittaa alkutilanne osastoilla, sekä kartoittaa henkilökunnan psykososiaalinen hyvinvointi, ennen ja jälkeen työaikakokeilun.

Tuloksista kävi ilmi, että työaika-autonomia voi parantaa henkilökunnan psykososiaalista hyvinvointia, mutta se edellyttää osallistujilta sitoutumista ja hyvää yhteistyökykyä. ________________

Our day-to-day work is affecting our psychosocial well-being. Family life and work time is often in conflict meanwhile the employers are asking for better quality in less time and our society is asking for later and later onset of retirement. Thus it is in the best interest of our society, but also of the employers, that we find actions that increase the psychosocial well-being of the workers.

Working-time autonomy is a collective method for shift planning which is used for the purpose of increasing the feeling of coherence and psychosocial well-being of the nursing staff. Every employee plans the shifts according to own preferences, but still in co-operation with co-workers. The project was based on a working-time autonomy handbook used in the Hospital District of Helsinki and Uusimaa.

The aim of the study was to test the shift planning method used in working-time autonomy in two wards at a hospital in Southern Finland. The aim was also to review the effects of working-time autonomy on the psychosocial well-being of the nursing staff and also to see why working-time autonomy is a successful method on one ward, but not on another.

The study was performed as applied action research. The study was carried out with two separate questionnaires. The aim was to survey the preliminary conditions on the wards. The purpose was also to study if any change in psychosocial well-being could be seen among the staff after the trial period of working-time autonomy.

The results of the study indicated that working-time autonomy might have a positive effect on the psychosocial well-being of the nursing staff as long as the people involved shared real motivation and were willing to co-operate. _____________________________________________________