Assessing the Violence Risk of Psychiatric Patients : A Literature Review

Abstract

The purpose of this study was to explore what tools there are for the assessment of short-term violence risk of psychiatric patients, and what patient-related factors these tools assess. The study was conducted as a literature review. The aim was that the results of this review would contribute to evidence-based practice and could be utilised by psychiatric nurses, nursing students and other professionals in the mental health sector.

The review proceeded according to a predefined review plan. The phases consisted of setting research questions, searching and selecting relevant literature, analysing and synthesising the data, and making conclusions. In the search strategy both electronic and manual searches were used. Eleven scientific articles were eventually chosen for the review. Eleven tools for assessing whether a psychiatric patient poses a risk of violence to others were identified. Most tools represented a structured professional risk assessment and combined patient-related factors known to predict violence and the clinical judgement of a professional.

It also emerged that nurses’ subjective assessments and intuition play a significant role when they make violence risk assessments. Clinical variables, prevailing at the moment of assessment and subject to possible change, were the most common patient-related variables assessed. All tools assessed the patients’ current mental health status and how it affects their thinking and behaviour. The assessed static, unchangeable variables were related to the patients’ history, personality features and certain demographic characteristics.

Violence risk assessment should be viewed as an integral part of violence management strategies in mental health settings. Yet, ethical problems and limitations of violence risk assessment should be acknowledged by professionals conducting such assessments. Nurse involvement in the development of violence risk assessment tools could improve their usability in clinical work.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa, millaisia työkaluja psykiatristen potilaiden väkivaltariskin arvioimiseen on kehitetty sekä mitä potilaslähtöisiä väkivaltariskiin liittyviä tekijöitä kyseiset työkalut arvioivat. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteena oli, että katsauksen tuloksia voisi hyödyntää näyttöön perustuvan psykiatrisen hoitotyön kehittämisessä ja että katsaus tarjoaisi hyödyllistä tietoa hoitotyön opiskelijoille, psykiatrisille sairaanhoitajille ja muille mielenterveyssektorilla työskenteleville ammattilaisille.

Kirjallisuuskatsaus eteni ennalta tehdyn tutkimussuunnitelman mukaan. Katsaus rakentui tutkimuskysymysten muodostamisesta, alkuperäistutkimusten hausta ja valinnasta, synteesin ja analyysin tekemisestä sekä lopputulosten esittämisestä. Tiedonhaku toteutettiin elektronisesti ja manuaalisesti. Katsaukseen valittiin yksitoista tieteellistä artikkelia. Katsauksessa löydettiin yksitoista työkalua, joilla psykiatrisen potilaan väkivaltariskiä voidaan arvioida. Useimmat työkalut olivat strukturoituja työkaluja, joissa yhdistyvät potilaslähtöiset väkivaltariskiä lisäävät tekijät sekä ammattilaisen kliininen arvio.

Katsauksessa selvisi, että myös hoitajan subjektiivisella arviolla ja intuitiolla on väkivaltariskin arvioinnissa keskeinen rooli. Arvioinnissa yleisimmin hyödynnetyt potilaslähtöiset tekijät olivat dynaamisia, arviointihetkellä havaittavia tekijöitä, jotka saattavat muuttua. Kaikissa työkaluissa arvioitiin potilaan arviointihetken aikaista mielenterveyden tilaa ja sen vaikutusta potilaan ajatteluun ja käyttäytymiseen. Staattiset, muuttumattomat tekijät liittyivät potilaan historiaan, persoonallisuuden piirteisiin ja tiettyihin demografisiin tekijöihin.

Potilaiden väkivaltariskin arvioinnin tulisi olla osa väkivaltariskin hallintaa ja ennaltaehkäisyä psykiatrisessa hoitotyössä. Arviointiin liittyy kuitenkin myös eettisiä kysymyksiä, jotka arviointia tekevien ammattilaisten on syytä tiedostaa. Sairaanhoitajien osallistuminen väkivaltariskin arviointityökalujen kehittämiseen voisi parantaa kyseisten työkalujen käytettävyyttä päivittäisessä kliinisessä työssä.