Tyypin 2 diabetesta ennaltaehkäisevä hoidonohjaus - riskipotilaiden kokemukset

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tyypin 2 diabeteksen riskipotilaiden kokemuksia saamastaan diabetesta ennaltaehkäisevästä hoidonohjauksesta Rauman sosiaali- ja terveysviraston lääkärien ja hoitajien vastaanotolla. Tutkimuksessa kartoitettiin riskipotilaiden kokemuksia hoidonohjauksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitajien antaman hoidonohjauksen kehittämisessä.

Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla strukturoidulla kyselylo-makkeella Rauman sosiaali- ja terveysviraston lääkärien ja hoitajien vastaanotolla tyypin 2 diabetesta ennaltaehkäisevässä hoidonohjauksessa käyviltä riskipotilailta (N=51). Palautuneista kyselylomakkeista 27 hyväksyttiin tutkimusaineistoksi. Lopulliseksi vastausprosentiksi muodostui 53. Tutkimusaineisto analysoitiin Microsoft Excel taulukkolaskentaohjelmalla. Tulokset esitettiin frekvensseinä ja prosentteina. Tuloksia havainnollistettiin kuvioiden ja taulukoiden avulla.

Kaikki vastanneet kokivat olevansa tyytyväisiä hoidonohjaukseen. Tulosten perusteella ohjaus suunniteltiin pääsääntöisesti hyvin. Suurin osa vastaajista koki, että suunnittelussa huomioitiin yksilöllinen ohjaustarve ja asetettiin hoidolle tavoitteita. Jatkossa suunnitteluvaiheessa voitaisiin ottaa paremmin huomioon asiat, joista asiakas ei ole valmis luopumaan diabeteksen ehkäisyn vuoksi. Tavoitteenasettelussa voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota siihen, että tavoitteet olisivat selkeämmin asiakkaan itsensä asettamia ja että tavoitteet laadittaisiin kirjallisina. Kaikki vastanneet olivat tyytyväisiä saamansa ohjauksen sisältöön. Valtaosan kanssa käsiteltiin kaikkia diabeteksen ennaltaehkäisyyn liittyviä osa-alueita. Jatkossa voitaisiin pohtia enemmän yksilöllisesti sopivia liikuntamuotoja. Eniten lisätietoa kaivattiin omaseurannan tuloksien hyödyntämisestä omahoidossa. Tulosten perusteella hoidonohjauksen arviointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja omahoidossa epäonnistumisen arviointia voitaisiin hyödyntää enemmän.

Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tutkia kokemuksia hoidonohjauksesta hoitajien näkökulmasta ja verrata niitä asiakkaiden kokemuksiin. Varsinkin arvioinnin suhteen olisi mielenkiintoista nähdä, miten hoitajat kokevat sen toteutuvan ohjauksessa asiakkaan kanssa. Olisi myös mielenkiintoista tutkia, kuinka hoidonohjaus auttaa tyypin 2 diabeteksen riskipotilaita motivoitumaan omahoitoon.

The purpose of this thesis was to study diabetes 2 risk patients’ perceptions on preventive counseling provided at the consultations with the nurses or physicians at the Rauma Social and Health Care Department. The main focus was on how the patients had experienced planning, implementation and assessment of patient counseling. The aim of this thesis was to gather information, which could be used when further developing prevention counseling for diabetes.

The data were gathered with a structured questionnaire compiled for the study. Target group consisted of the “at risk” patients who attended diabetes type 2 preventive consultation at the Rauma Social and Health Care Department (N=51). Of the returned questionnaires 27 were accepted as study material, thus, the final response rate was 53%. Data were analyzed with an Excel spreadsheet program and the results were presented as frequencies and percentages and further illustrated with diagrams and tables.

All the respondents were satisfied with the patient counseling received at the consultations. The planning of patient counseling was, in general, well-executed. Respondents felt that the planning was goal-oriented and it addressed the individual needs and the heterogeneity of the patients. However, they wished to be more involved in decision-making concerning the healthy changes they are prepared to make, since in order for the patient to be committed to the behavior changes required in the self-management of diabetes these need to be selected by the patient rather than the health care professional. Management program goals, also, need to be written and recorded. All the respondents were satisfied with the content of the counseling. With most of the participants the counseling had covered all the main areas of preventive diabetes management. Respondents, however, suggested that the exercise programs could be more individualized and tailor-made in order to meet each patient’s hopes and needs. Respondents also wished that the data gathered in their personal diabetes care records could be more efficiently used. The reasons for non-adherence to the self-management regimes yield valuable information, which could be more commonly used to evaluate patient’s success in their self-management programs.

Future studies could focus on the experiences of diabetes management counseling from the nurses’ point of view. The results could then be compared with the ones obtained in this study. As regards the assessment of the diabetes counseling, it would be interesting to study the nurses’ perception on how effectively it has been implemented in the patients’ diabetes management. Another aspect, worthwhile studying, would be how successful the counseling has been in encouraging diabetes type 2 high- risk patients to adhere to their self-management programs and to their set goals.