Omenapuristeen hyötykäyttö viinitilalla
Ketokoski, Konsta (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100819719
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019100819719
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää käyttökohteita Lepaan viinitilalla syntyvälle omenapuristeelle. Opinnäytetyön tilaajana toimi Hämeen ammatti-instituutti Oy:n alla toimiva Lepaan viinitila.
Omenamehun puristuksessa juomien valmistusta varten syntyy viinitilalla useita satoja kiloja omenapuristetta, jota ei hyödynnetä raaka-aineena. Osa omenan ainesosista jää puristeeseen, ja sen käyttöä siiderin valmistuksessa, uutteen valmistuksessa ja elintarvikekäytössä haluttiin tutkia. Tavoitteena oli selvittää kokeellisesti, voiko puristetta käyttää lisänä siiderin valmistuksessa, sekä kirjallisuustietojen avulla pohtia puristeen käyttöä uutteissa ja elintarvikkeissa.
Siidereitä valmistettiin käyttämällä lisänä puristetta (ns. puristesiiderit) ja tavanomaisesti ilman puristetta (verrokkisiideri). Siidereiden eroja arvioitiin kemiallisin analyysein sekä aistinvaraisesti. Puristesiidereissä havaittiin malolaktista käymistä, joka vaikutti titrattavien happojen pitoisuuteen, hiilidioksidin määrään lopputuotteessa ja aistittaviin ominaisuuksiin. Aistinvaraisessa arvioinnissa ei havaittu, että puristetta sisältävät siiderit olisivat aistinvaraisesti huonompia kuin verrokkisiideri. Jatkotutkimuksen ja reseptin määrityksen avulla puristetta hyödyntämällä voitaisiin potentiaalisesti saada aikaan hyvä, kaupallinen tuote.
Elintarvikekäytön todettiin vaativan laiteinvestointeja sekä henkilöstöre-surssien lisäystä. Syntyviä kuluja ei välttämättä saada katettua, joten taloudellisesti kannattavaa elintarvikekäyttötapaa Lepaan viinitilalle ei tässä selvityksessä löydetty. Viinitilalla on uutteen valmistukseen tarvittava välineistö, ja jatkotutkimusten avulla puristeelle voisi löytyä käyttöä lisäraaka-aineena uutteen valmistuksessa.
Omenamehun puristuksessa juomien valmistusta varten syntyy viinitilalla useita satoja kiloja omenapuristetta, jota ei hyödynnetä raaka-aineena. Osa omenan ainesosista jää puristeeseen, ja sen käyttöä siiderin valmistuksessa, uutteen valmistuksessa ja elintarvikekäytössä haluttiin tutkia. Tavoitteena oli selvittää kokeellisesti, voiko puristetta käyttää lisänä siiderin valmistuksessa, sekä kirjallisuustietojen avulla pohtia puristeen käyttöä uutteissa ja elintarvikkeissa.
Siidereitä valmistettiin käyttämällä lisänä puristetta (ns. puristesiiderit) ja tavanomaisesti ilman puristetta (verrokkisiideri). Siidereiden eroja arvioitiin kemiallisin analyysein sekä aistinvaraisesti. Puristesiidereissä havaittiin malolaktista käymistä, joka vaikutti titrattavien happojen pitoisuuteen, hiilidioksidin määrään lopputuotteessa ja aistittaviin ominaisuuksiin. Aistinvaraisessa arvioinnissa ei havaittu, että puristetta sisältävät siiderit olisivat aistinvaraisesti huonompia kuin verrokkisiideri. Jatkotutkimuksen ja reseptin määrityksen avulla puristetta hyödyntämällä voitaisiin potentiaalisesti saada aikaan hyvä, kaupallinen tuote.
Elintarvikekäytön todettiin vaativan laiteinvestointeja sekä henkilöstöre-surssien lisäystä. Syntyviä kuluja ei välttämättä saada katettua, joten taloudellisesti kannattavaa elintarvikekäyttötapaa Lepaan viinitilalle ei tässä selvityksessä löydetty. Viinitilalla on uutteen valmistukseen tarvittava välineistö, ja jatkotutkimusten avulla puristeelle voisi löytyä käyttöä lisäraaka-aineena uutteen valmistuksessa.