Neljä tietä johdonmukaiseen peruspulssiin: Koordinaatioharjoitukset rytmiikan harjoittelussa
Snellman, Markus (2019)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061016245
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061016245
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite oli laadullisen tutkimuksen keinoin vertailla neljää eri tapaa harjoitella rytmiikkaa ja arvioida niiden vahvuuksia, heikkouksia sekä soveltuvuutta eri instrumentalistien käyttöön. Harjoitusmetodeissa harjoittelija tuottaa jotain rytmin rakenteen metrisen tason elementtiä oman soittonsa tai laulunsa kiinnekohdaksi: Metodissa 1 kehollista pulssia, metodissa 2 suullista pulssia, metodissa 3 kehollista alijakoa ja metodissa 4 suullista alijakoa. Kussakin metodissa tarkoituksena on rytmiikan tuottaminen tuotetun pulssin tai alijaon päälle.
Vertailevan tutkimustyön aineisto koostuu 11 musiikin ammattilaisen ja opiskelijan koeryhmälle järjestetystä kolme viikkoa kestäneestä harjoitteluperiodista. Periodin aikana koehenkilöt sovelsivat harjoittelumetodeja omaan harjoitteluunsa, minkä jälkeen heidän kokemuksiaan kartoitettiin puolistrukturoidulla avointen kysymysten haastattelulla. Tutkimusaineiston lisäksi vertailu perustuu lähdekirjallisuuden tutkimiseen sekä tutkijan omiin kokemuksiin harjoitusmetodeista.
Vertailun perusteella voidaan todeta, että harjoitusmetodit omaavat erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, jotka liittyvät vaikeustasoon, peruspulssin, metriikan ja rytmiikan hahmotukseen sekä metodien soveltuvuuteen erilaisissa tilanteissa ja käyttötarkoituksissa. Kaikki metodit voidaan todeta omilla tavoillaan hyödyllisiksi.
Vertailu kirvoitti pohdiskelua rytmiikan harjoittelusta, sen tarkoituksesta ja tavoitteista sekä tehokkaista toimintatavoista. Työ voi olla mielenkiintoista luettavaa paitsi kaikille omien rytmisten taitojen kehittämisestä kiinnostuneille, myös rytmiikan opettamisen parissa työskenteleville.
Vertailevan tutkimustyön aineisto koostuu 11 musiikin ammattilaisen ja opiskelijan koeryhmälle järjestetystä kolme viikkoa kestäneestä harjoitteluperiodista. Periodin aikana koehenkilöt sovelsivat harjoittelumetodeja omaan harjoitteluunsa, minkä jälkeen heidän kokemuksiaan kartoitettiin puolistrukturoidulla avointen kysymysten haastattelulla. Tutkimusaineiston lisäksi vertailu perustuu lähdekirjallisuuden tutkimiseen sekä tutkijan omiin kokemuksiin harjoitusmetodeista.
Vertailun perusteella voidaan todeta, että harjoitusmetodit omaavat erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, jotka liittyvät vaikeustasoon, peruspulssin, metriikan ja rytmiikan hahmotukseen sekä metodien soveltuvuuteen erilaisissa tilanteissa ja käyttötarkoituksissa. Kaikki metodit voidaan todeta omilla tavoillaan hyödyllisiksi.
Vertailu kirvoitti pohdiskelua rytmiikan harjoittelusta, sen tarkoituksesta ja tavoitteista sekä tehokkaista toimintatavoista. Työ voi olla mielenkiintoista luettavaa paitsi kaikille omien rytmisten taitojen kehittämisestä kiinnostuneille, myös rytmiikan opettamisen parissa työskenteleville.