Bioanalyytikon toteuttama dissekointi patologian laboratoriossa
Hänninen, Tiina; Liljeberg, Kaisu (2019)
Hänninen, Tiina
Liljeberg, Kaisu
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019102320132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019102320132
Tiivistelmä
Työelämän muuttuessa patologian laboratoriossa työnjakoa toteutetaan siirtämällä aiemmin patologille kuuluvien näytteiden dissekointia bioanalyytikolle, millä tarkoitetaan hoitajadissekointia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää dissekoinnin toteuttamista Suomen patologian laboratorioissa. Lisäksi selvitettiin, kuinka laajasti hoitajadissekointia toteutetaan, miten sen osaaminen varmistetaan ja miten hoitajadissekointi koetaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa bioanalyytikoiden toteuttamasta dissekoinnista ja kuvata kattavasti nykyhetken tilannetta. Tutkimus oli kuvaileva kvantitatiivinen survey-tutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä syksyllä 2018. Kyselyn kohderyhmänä oli Suomessa toimivat patologian laboratoriot. Kysely lähetettiin 26 laboratorioon ja vastausprosentti oli 81% (n=21).
Tutkimuksen mukaan dissekointia tekivät pääasiassa bioanalyytikko ja patologi. Bioanalyytikko dissekoi koepaloja ja pieniä operatiivisia näytteitä. Kaksi kolmasosaa laboratorioista toteutti hoitajadissekointia, jolloin bioanalyytikon työnkuvaan kuului haastavampien näytteiden dissekointi. Pahanlaatuiset ja erityisen vaativat näytteet kuuluivat patologin dissekoitavaksi, mutta muutamissa laboratorioissa bioanalyytikko dissekoi pahanlaatuisia limakalvo- ja ihonäytteitä. Dissekoinnin toteuttaminen vaihteli laboratorioittain, muun muassa laboratorion sijainnin, koon ja näytevalikoiman mukaan. Työnkuvan muutoksen edellyttämä lisäkoulutus toteutettiin etupäässä toimipaikkakoulutuksena. Hoitajadissekoinnin osaaminen varmistettiin kaikissa laboratorioissa. Työnkuvan laajeneminen huomioitiin taloudellisena korvauksena suurimmassa osassa laboratorioista. Hoitajadissekoinnin koettiin auttavan patologipulaan ja vähentävän kustannuksia sekä olevan myönteinen asia bioanalyytikon työnkuvan kannalta.
Tulokset osoittavat, että bionalyytikon työnkuva on laajentunut haastavampien näytteiden dissekointiin, jopa pahanlaatuisten näytteiden osalta. Kokemukset hoitajadissekoinnista ovat pääasiassa positiivisia. Jatkotutkimuksena kyselyn voisi toistaa muutaman vuoden kuluttua uudelleen, jotta nähtäisiin, kuinka bioanalyytikon työnkuva on mahdollisesti muuttunut. Lisäksi olisi kiinnostavaa kohdentaa tutkimus suoraan hoitajadissekointia tekeville bioanalyytikoille ja tutkia tarkemmin heidän työnkuvaansa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää dissekoinnin toteuttamista Suomen patologian laboratorioissa. Lisäksi selvitettiin, kuinka laajasti hoitajadissekointia toteutetaan, miten sen osaaminen varmistetaan ja miten hoitajadissekointi koetaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa bioanalyytikoiden toteuttamasta dissekoinnista ja kuvata kattavasti nykyhetken tilannetta. Tutkimus oli kuvaileva kvantitatiivinen survey-tutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä syksyllä 2018. Kyselyn kohderyhmänä oli Suomessa toimivat patologian laboratoriot. Kysely lähetettiin 26 laboratorioon ja vastausprosentti oli 81% (n=21).
Tutkimuksen mukaan dissekointia tekivät pääasiassa bioanalyytikko ja patologi. Bioanalyytikko dissekoi koepaloja ja pieniä operatiivisia näytteitä. Kaksi kolmasosaa laboratorioista toteutti hoitajadissekointia, jolloin bioanalyytikon työnkuvaan kuului haastavampien näytteiden dissekointi. Pahanlaatuiset ja erityisen vaativat näytteet kuuluivat patologin dissekoitavaksi, mutta muutamissa laboratorioissa bioanalyytikko dissekoi pahanlaatuisia limakalvo- ja ihonäytteitä. Dissekoinnin toteuttaminen vaihteli laboratorioittain, muun muassa laboratorion sijainnin, koon ja näytevalikoiman mukaan. Työnkuvan muutoksen edellyttämä lisäkoulutus toteutettiin etupäässä toimipaikkakoulutuksena. Hoitajadissekoinnin osaaminen varmistettiin kaikissa laboratorioissa. Työnkuvan laajeneminen huomioitiin taloudellisena korvauksena suurimmassa osassa laboratorioista. Hoitajadissekoinnin koettiin auttavan patologipulaan ja vähentävän kustannuksia sekä olevan myönteinen asia bioanalyytikon työnkuvan kannalta.
Tulokset osoittavat, että bionalyytikon työnkuva on laajentunut haastavampien näytteiden dissekointiin, jopa pahanlaatuisten näytteiden osalta. Kokemukset hoitajadissekoinnista ovat pääasiassa positiivisia. Jatkotutkimuksena kyselyn voisi toistaa muutaman vuoden kuluttua uudelleen, jotta nähtäisiin, kuinka bioanalyytikon työnkuva on mahdollisesti muuttunut. Lisäksi olisi kiinnostavaa kohdentaa tutkimus suoraan hoitajadissekointia tekeville bioanalyytikoille ja tutkia tarkemmin heidän työnkuvaansa.