Bioanalyytikon toteuttama dissekointi patologian laboratoriossa

Abstract

Työelämän muuttuessa patologian laboratoriossa työnjakoa toteutetaan siirtämällä aiemmin patologille kuuluvien näytteiden dissekointia bioanalyytikolle, millä tarkoitetaan hoitajadissekointia.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää dissekoinnin toteuttamista Suomen patologian laboratorioissa. Lisäksi selvitettiin, kuinka laajasti hoitajadissekointia toteutetaan, miten sen osaaminen varmistetaan ja miten hoitajadissekointi koetaan. Tavoitteena oli tuottaa tietoa bioanalyytikoiden toteuttamasta dissekoinnista ja kuvata kattavasti nykyhetken tilannetta. Tutkimus oli kuvaileva kvantitatiivinen survey-tutkimus, jonka aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä syksyllä 2018. Kyselyn kohderyhmänä oli Suomessa toimivat patologian laboratoriot. Kysely lähetettiin 26 laboratorioon ja vastausprosentti oli 81% (n=21).

Tutkimuksen mukaan dissekointia tekivät pääasiassa bioanalyytikko ja patologi. Bioanalyytikko dissekoi koepaloja ja pieniä operatiivisia näytteitä. Kaksi kolmasosaa laboratorioista toteutti hoitajadissekointia, jolloin bioanalyytikon työnkuvaan kuului haastavampien näytteiden dissekointi. Pahanlaatuiset ja erityisen vaativat näytteet kuuluivat patologin dissekoitavaksi, mutta muutamissa laboratorioissa bioanalyytikko dissekoi pahanlaatuisia limakalvo- ja ihonäytteitä. Dissekoinnin toteuttaminen vaihteli laboratorioittain, muun muassa laboratorion sijainnin, koon ja näytevalikoiman mukaan. Työnkuvan muutoksen edellyttämä lisäkoulutus toteutettiin etupäässä toimipaikkakoulutuksena. Hoitajadissekoinnin osaaminen varmistettiin kaikissa laboratorioissa. Työnkuvan laajeneminen huomioitiin taloudellisena korvauksena suurimmassa osassa laboratorioista. Hoitajadissekoinnin koettiin auttavan patologipulaan ja vähentävän kustannuksia sekä olevan myönteinen asia bioanalyytikon työnkuvan kannalta.

Tulokset osoittavat, että bionalyytikon työnkuva on laajentunut haastavampien näytteiden dissekointiin, jopa pahanlaatuisten näytteiden osalta. Kokemukset hoitajadissekoinnista ovat pääasiassa positiivisia. Jatkotutkimuksena kyselyn voisi toistaa muutaman vuoden kuluttua uudelleen, jotta nähtäisiin, kuinka bioanalyytikon työnkuva on mahdollisesti muuttunut. Lisäksi olisi kiinnostavaa kohdentaa tutkimus suoraan hoitajadissekointia tekeville bioanalyytikoille ja tutkia tarkemmin heidän työnkuvaansa.

Recently the role of the biomedical laboratory scientist has been extended to cover a specimen dissection which is traditionally performed by pathologists. The aim of this study was to gather information on tissue dissection carried out in Finnish pathology laboratories. The role of the biomedical laboratory scientist in the process was studied in more detail.

The study was a descriptive quantitative survey. The data were gathered through an online questionnaire during the autumn 2018. The survey was delivered to a total of 26 pathology laboratories and the response rate was 81%.

Based on the results, the dissection was mainly performed by biomedical laboratory scientists and pathologists. The biomedical laboratory scientist was dissecting biopsies and small operative specimens. In two-thirds of the laboratories the biomedical laboratory scientist performed dissection to more challenging samples. Malignant and particularly demanding specimens were dissected by a pathologist, but in some laboratories the biomedical laboratory scientist was dissecting malignant mucosal and skin specimens. The role of the biomedical laboratory scientist was mainly experienced positively. The dissection performed by biomedical laboratory scientist was seen to assist in the lack of pathologists and to reduce costs.

The work of the biomedical laboratory scientist has expanded to the dissection of more challenging specimens, also with malignant specimens. After a couple of years, it would be interesting to reconduct the study to see how the role of the biomedical laboratory scientist has developed.