Jääkiekkomaalivahtien lonkkavammat ja niiden ennaltaehkäisy
Löytynoja, Kaisa (2019)
Löytynoja, Kaisa
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019101619985
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019101619985
Tiivistelmä
Jääkiekkomaalivahdit käyttävät pelatessaan hyvin erilaisia liikkeitä ja asentoja kuin kenttäpelaajat. Lonkkavammojen raportointi on lisääntynyt etenkin perhostorjuntatyyliä käyttävillä maalivahdeilla, ja tutkimukset osoittavat maalivahdeilla olevan suurempi riski lonkkavammoihin kenttäpelaajiin verrattuna.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää jääkiekkomaalivahtien tyypillisimmät lonkkavammat sekä niitä aiheuttavat tekijät. Tavoitteena oli esittää ennaltaehkäisevän harjoittelun perusteita sekä toimenpiteitä, joilla jääkiekkomaalivahtien lonkkavammoja voitaisiin ennaltaehkäistä. Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon aineistoa haettiin kolmesta eri tietokannasta sekä kirjallisuudesta. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien pohjalta valikoituneet tutkimukset analysoitiin käyttämällä laadullista sovellettua sisällönanalyysia ja teemoittelua.
Tutkimukset osoittivat, että jääkiekkomaalivahdin liikkeissä lonkkanivelessä toistuu yhtäaikainen koukistus ja sisäkierto, ja etenkin sisäkierron osalta työskennellään lähellä liikelaajuuden maksimia. Yhtäaikainen koukistus ja sisäkierto yhdistetään yleisesti lonkan femoroacetabulaarisen pinteen eli FAI:n syntyyn, joka on tyypillisin lonkkavamma jääkiekkomaalivahdeilla. Tutkimusten perusteella on oletettavaa, että maalivahtipelin aiheuttama epänormaali kuormitus lonkan alueella stimuloi nuorilla maalivahdeilla luun kasvua lonkkanivelessä sellaisilla alueilla, joihin kuormitusta normaalisti ei kohdistu. Tämä saa nivelessä aikaan pinnetilan. Lonkan pinnetilasta kärsivillä henkilöillä on todettu heikkoutta tietyissä lonkkaa liikuttavissa lihasryhmissä ja lonkan heikko rotaatiokontrolli on yhdistetty lonkkakipuun ja lonkan patologisiin muutoksiin. Lonkkavammoja ennaltaehkäisevässä harjoittelussa tulee kiinnittää huomiota lonkan alueen tarkoituksenmukaiseen liikehallintaan. Hockey goalkeepers’ moves and postures a very different from those of the other players. Reports of hip injuries have increased, especially with the butterfly-style goalkeepers, and studies show that goalkeepers have a higher risk of hip injuries than the other players.
The purpose of the thesis was to examine the most common hip injuries of hockey goalkeepers and their causes. The aim was to present the basics of preventive training and measures to prevent hip injuries with hockey goalkeepers. The thesis was carried out as a narrative descriptive literature review, for which the material was searched from three different databases and literature. The studies selected based on the inclusion and exclusion criteria were analyzed using qualitative applied content analysis and themes.
According to the results, goalkeepers’ movements in the hip joint were accompanied by a simultaneous flexion and internal rotation, and especially the internal rotation brings the movement close to its maximum range. Simultaneous flexion and internal rotation are commonly associated with the formation of the femoroacetabular impingement, FAI, which is the most typical hip injury with hockey goalkeepers. The reviewed studies suggested that the abnormal loading caused by goalkeeper play stimulates bone growth in the hip joint in young goalkeepers in areas not normally exposed to the loading. This creates a hip impingement in the joint. In individuals suffering from hip impingement, weakness has been observed in certain muscle groups that move the hip, and poor hip rotation control has been associated with hip pain and pathological changes in the hip. When practicing hip injury prevention, attention should be paid to the appropriate management of the hip area.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää jääkiekkomaalivahtien tyypillisimmät lonkkavammat sekä niitä aiheuttavat tekijät. Tavoitteena oli esittää ennaltaehkäisevän harjoittelun perusteita sekä toimenpiteitä, joilla jääkiekkomaalivahtien lonkkavammoja voitaisiin ennaltaehkäistä. Opinnäytetyö toteutettiin narratiivisena kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, johon aineistoa haettiin kolmesta eri tietokannasta sekä kirjallisuudesta. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien pohjalta valikoituneet tutkimukset analysoitiin käyttämällä laadullista sovellettua sisällönanalyysia ja teemoittelua.
Tutkimukset osoittivat, että jääkiekkomaalivahdin liikkeissä lonkkanivelessä toistuu yhtäaikainen koukistus ja sisäkierto, ja etenkin sisäkierron osalta työskennellään lähellä liikelaajuuden maksimia. Yhtäaikainen koukistus ja sisäkierto yhdistetään yleisesti lonkan femoroacetabulaarisen pinteen eli FAI:n syntyyn, joka on tyypillisin lonkkavamma jääkiekkomaalivahdeilla. Tutkimusten perusteella on oletettavaa, että maalivahtipelin aiheuttama epänormaali kuormitus lonkan alueella stimuloi nuorilla maalivahdeilla luun kasvua lonkkanivelessä sellaisilla alueilla, joihin kuormitusta normaalisti ei kohdistu. Tämä saa nivelessä aikaan pinnetilan. Lonkan pinnetilasta kärsivillä henkilöillä on todettu heikkoutta tietyissä lonkkaa liikuttavissa lihasryhmissä ja lonkan heikko rotaatiokontrolli on yhdistetty lonkkakipuun ja lonkan patologisiin muutoksiin. Lonkkavammoja ennaltaehkäisevässä harjoittelussa tulee kiinnittää huomiota lonkan alueen tarkoituksenmukaiseen liikehallintaan.
The purpose of the thesis was to examine the most common hip injuries of hockey goalkeepers and their causes. The aim was to present the basics of preventive training and measures to prevent hip injuries with hockey goalkeepers. The thesis was carried out as a narrative descriptive literature review, for which the material was searched from three different databases and literature. The studies selected based on the inclusion and exclusion criteria were analyzed using qualitative applied content analysis and themes.
According to the results, goalkeepers’ movements in the hip joint were accompanied by a simultaneous flexion and internal rotation, and especially the internal rotation brings the movement close to its maximum range. Simultaneous flexion and internal rotation are commonly associated with the formation of the femoroacetabular impingement, FAI, which is the most typical hip injury with hockey goalkeepers. The reviewed studies suggested that the abnormal loading caused by goalkeeper play stimulates bone growth in the hip joint in young goalkeepers in areas not normally exposed to the loading. This creates a hip impingement in the joint. In individuals suffering from hip impingement, weakness has been observed in certain muscle groups that move the hip, and poor hip rotation control has been associated with hip pain and pathological changes in the hip. When practicing hip injury prevention, attention should be paid to the appropriate management of the hip area.