Työkykyjohtamisen kehittäminen Helsingin kaupungilla

Abstract

Tämän kehittämistyön ydin oli Helsingin kaupungin työkykyjohtamisen kehittäminen saatujen tutkimustulosten ja teoriatiedon avulla. Kehittämistyön tavoitteena oli selvittää, miten työkykyjohtamista kehitetään, mitkä tekijät olivat työkykyjohtamisen keskeisimmät haasteet, millaisia vaikutuksia varhaisen ja tehostetun tuen toimenpiteillä oli sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määriin, millaisia arvioituja kustannuksia nämä aiheuttivat työantajalle ja kuinka tietoisia esimiehet olivat näistä kustannuksista ja varhaisen ja tehostetun tuen keinovalikoiman eri vaihtoehdoista. Tämä tutkimus rajattiin koskemaan työkykyjohtamista työhyvinvoinnin, kustannusten, mittareiden, toimijoiden, lainsäädännön ja varhaisen ja tehostetun tuen eri toimenpiteitä. Alkutilanteen analyysin pohjana käytettiin syksyllä 2018 tehtyä kyselytutkimusta, joka tehtiin viiden eri toimialan työkykyvalmentajalle.

Tutkimusmetodina olivat määrällinen ja laadullinen lähestymistapa. Aineistoa kerättiin varhaisen ja tehostetun tuen raporttien, työterveyden työpajoista 1–3 saatujen havaintojen kautta sekä toteuttamalla ryhmähaastattelu, jossa menetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelu toteutettiin 18.12.2018, ja siihen osallistui kuusi jäsentä tutkijan toimiessa haastattelijana.

Tämä kehittämistyö käynnistettiin Helsingin kaupungin X:n toimialalla (n=1689) kesäkuussa 2018, jolloin selvitettiin koko toimialan varhaisen ja tehostetun tuen vaiheessa olevien työntekijöiden lukumäärät. Pilottina työkykyjohtamisen kehittämistyössä otettiin tutkimuskohteeksi palvelu 1 (n=465). Marras- ja joulukuussa 2018 toteutettiin työterveyden työpajat 1–2, joissa tavoitteena oli laatia jokaiselle palvelun 1 tehostetun tuen vaiheessa olevalle työntekijälle suunnitelma työhön paluun edistämiseksi. Seurantatyöpaja 3 järjestettiin maaliskuussa 2019, jossa tarkasteltiin työntekijöiden tilannetta toimenpiteiden jälkeen. Tarkempi näyteotos (n=20) tehtiin palvelun 1 yksikkö x:lle tehostetun vaiheessa olevien työntekijöiden osalta, joiden tulokset kirjattiin havaintomatriisiin.

Tyypillisimpänä työpajojen ja teemahaastattelun vastauksista nousi esiin esimiesten ja päälliköiden tietämättömyys sairauspoissaolojen kustannuksista, milloin ja mitä tukitoimia on käytettävissä työntekijän työkyvyn tukemisen suhteen, tietämättömyys 30 päivän ilmoitusten tärkeydestä sekä työntekijän työkyvyn ja käyttäytymiseen liittyvät rajanvedon vaikeudet. Palvelun 1 sairauspoissaolot vähentyivät pilotin jälkeen 18,3 %, joka toi työnantajalle kustannussäästöä arviolta 402 850 euroa. Kehittämistuotosten osalta saatiin luotua toimialalle työkykyjohtamisen askelmalli, työkykyjohtamisen vuosikello ja työkykyjohtamisen strategiamalli, joiden avulla pystyttiin vastaamaan tulosten perusteella esille tulleisiin kehittämiskohteisiin.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ajan ja rahan käyttäminen työkykyjohtamiseen maksaa itsenä takaisin euromääräisinä kustannussäästöinä ja työnantajan hyvällä maineella.