Urheilutulon verotus Suomessa: Valmennusrahaston käyttö ja yleisyys yksilöurheilijoiden keskuudessa
Kanninen, Topi (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111221037
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111221037
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka yleisesti valmennusrahasto on käytössä suomalaisten yksilöurheilijoiden keskuudessa. Rahaston käytön yleisyyttä tutkittaessa selvitettiin myös urheilijoiden syitä sekä motiiveja rahaston käytölle tai käyttämättä jättämiselle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää valmennusrahaston käytön yleisyys sekä siihen liittyvät mahdolliset mielikuvat.
Työn teoreettinen viitekehys rakentui urheilutoiminnasta, urheilutulosta sekä sen verotuksesta sekä tulojen rahastointimahdollisuuksista. Työn tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kyselylomake oli pääosin strukturoitu, ja se jaettiin suoraan lajiliitoille sekä Jyväskylän Urheiluakatemian kautta urheiluakatemiaverkkoon. Kyselyyn saatiin 59 vastaajaa. Kyselytutkimuksen tuloksen analysoitiin Webropol-ohjelmalla.
Tuloksista selvisi, että valmennusrahaston käyttö on yksilöurheilijoilla kohtalaisen yleistä. Valmennusrahastoa käyttävät urheilijat ovat tyytyväisiä rahaston toimintaan, heiltä löytyvät selkeät motiivit käytölle sekä he ovat valmiita suosittelemaan käyttöä myös muille. Suurin yksittäinen syy olla käyttämättä rahastoa on epätietoisuus sen olemassaolosta. Vastaajien demograafisten tekijöiden vaikutusta tutkittaessa valmennusrahaston käyttöä korreloivat eniten urheilijan ikä, kilpataso sekä urheilutulot.
Valmennusrahaston käytön kehittymistä voitaisiin seurata toteuttamalla tutkimus vuosittain, jolloin kehityksen seuranta olisi tehokkaampaa. Jatkotutkimuksena voitaisiin paneutua valmennusrahaston markkinoinnin kehittämiseen, minkä avulla rahaston tietoisuus urheilijoiden keskuudessa nousisi paremmalle tasolle.
Työn teoreettinen viitekehys rakentui urheilutoiminnasta, urheilutulosta sekä sen verotuksesta sekä tulojen rahastointimahdollisuuksista. Työn tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kyselylomake oli pääosin strukturoitu, ja se jaettiin suoraan lajiliitoille sekä Jyväskylän Urheiluakatemian kautta urheiluakatemiaverkkoon. Kyselyyn saatiin 59 vastaajaa. Kyselytutkimuksen tuloksen analysoitiin Webropol-ohjelmalla.
Tuloksista selvisi, että valmennusrahaston käyttö on yksilöurheilijoilla kohtalaisen yleistä. Valmennusrahastoa käyttävät urheilijat ovat tyytyväisiä rahaston toimintaan, heiltä löytyvät selkeät motiivit käytölle sekä he ovat valmiita suosittelemaan käyttöä myös muille. Suurin yksittäinen syy olla käyttämättä rahastoa on epätietoisuus sen olemassaolosta. Vastaajien demograafisten tekijöiden vaikutusta tutkittaessa valmennusrahaston käyttöä korreloivat eniten urheilijan ikä, kilpataso sekä urheilutulot.
Valmennusrahaston käytön kehittymistä voitaisiin seurata toteuttamalla tutkimus vuosittain, jolloin kehityksen seuranta olisi tehokkaampaa. Jatkotutkimuksena voitaisiin paneutua valmennusrahaston markkinoinnin kehittämiseen, minkä avulla rahaston tietoisuus urheilijoiden keskuudessa nousisi paremmalle tasolle.