"Det är någonting som jag skulle vilja berätta, med de säger att jag inte får" : En kvalitativ studie om kuratorers erfarenheter av att möta barn som är sexualbrottsoffer
Pirttimäki, Krista; Sundqvist, Moa (2019)
Pirttimäki, Krista
Sundqvist, Moa
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111421218
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111421218
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö kertoo lapsista ja nuorista, jotka ovat altistuneet aikuisten seksuaalirikoksille. Työn tarkoitus on selvittää koulukuraattorien kokemuksia seksuaalirikosten uhreiksi joutuneiden lasten tapaamisesta ja nähdä, onko heillä mielestään tarpeeksi tietoa seksuaalirikoksille altistuneiden lasten tunnistamiseen ja kohtaamiseen. Kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän avulla vastuullista koulukuraattoria haastateltiin neljässä Pohjanmaan kunnassa. Keskeisiä kysymyksiä työssämme on: mitä ominaisuuksia seksuaalirikoksille altistuneilla lapsilla on? Katsooko koulukuraattorit tietävänsä riittävästi seksuaalirikoksen uhrien kohtaamisesta? Mitkä tekijät koulukuraattorin on otettava huomioon ilmoitettaessa seksuaalirikoksesta ja mikä on koulukuraattorin tehtävä rikosprosessissa lapsen ollessa mukana?
Teoriaosassa keskitymme ominaisuuksiin, joita seksuaalirikoksiin joutuneilla lapsilla on, mihin pitkäaikaisiin seurauksiin se voi johtaa, kuka suorittaa seksuaalirikokset, minkä tyyppisiä seksuaalirikoksia on ja miten rikosprosessi sujuu lapsen ollessa mukana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikki vastaajat ovat jollain tavalla olleet kosketuksissa seksuaalirikosten uhreihin vastuullisen koulukuraattorin työssään. Vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että yksilölliseen työhön tai ennaltaehkäisevään työhön ei ole riittävästi resursseja. Tulosten perusteella voimme myös päätellä, että henkilöä ei koskaan kouluteta täysin, ja että signaalien parempaan tulkintaan ja tuen tarjoamiseen tarvitaan jatkuvaa koulutusta.
Teoriaosassa keskitymme ominaisuuksiin, joita seksuaalirikoksiin joutuneilla lapsilla on, mihin pitkäaikaisiin seurauksiin se voi johtaa, kuka suorittaa seksuaalirikokset, minkä tyyppisiä seksuaalirikoksia on ja miten rikosprosessi sujuu lapsen ollessa mukana. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikki vastaajat ovat jollain tavalla olleet kosketuksissa seksuaalirikosten uhreihin vastuullisen koulukuraattorin työssään. Vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että yksilölliseen työhön tai ennaltaehkäisevään työhön ei ole riittävästi resursseja. Tulosten perusteella voimme myös päätellä, että henkilöä ei koskaan kouluteta täysin, ja että signaalien parempaan tulkintaan ja tuen tarjoamiseen tarvitaan jatkuvaa koulutusta.