Jatkohoito-ohje seksuaalirikoksen uhrille ja seksuaalirikoksesta epäillylle
Lahti, Riina; Nevala, Vilma (2019)
Lahti, Riina
Nevala, Vilma
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111120913
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019111120913
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa yhteistyössä yhteispäivystyksen kanssa jatkohoito-ohje seksuaalirikoksen uhrille ja seksuaalirikoksesta epäillylle. Opinnäytetyössä haettiin vastausta kysymyksiin, mitä seksuaalirikostutkimusprosessi sisältää, miten kohdataan seksuaalirikoksen uhri ja seksuaalirikoksesta epäilty, ja mitä jatkohoitoon liittyviä asioita heille tulisi ohjata. Tavoitteena oli helpottaa seksuaalirikospotilaiden hakeutumista jatkohoitoon sekä lisätä hoitajien tietoisuutta potilaiden kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta ja ohjaamisesta.
Suomen rikoslain mukaan seksuaalirikoksia ovat raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon sekä seksuaalinen hyväksikäyttö. Seksuaalirikostutkimuksen tarkoituksena on löytää todistusaineistoa poliisin tutkintaan. Seksuaalirikostutkimukseen kuuluu haastattelu, gynekologinen tutkimus, vammojen dokumentointi sekä oikeuslääketieteellisten näytteiden otto. Seksuaalirikospotilaiden kohtaamisen tulee kannustaa potilaita hakeutumaan pidempiaikaisen avun piiriin. Jatkohoidossa huomioidaan psyykkisen sekä lääketieteellisen hoidon tarve, ja potilaat ohjataan jatkohoitoon niitä tarjoaville tahoille.
Opinnäytetyön tuotoksena on kirjallinen jatkohoito-ohje, jotka tehtiin erillisinä ohjeina seksuaalirikoksen uhrille ja seksuaalirikoksesta epäillylle, sekä suomeksi että englanniksi. Opinnäytetyö rajattiin käsittelemään yli 18-vuotiaita. Jatkohoito-ohjeet sisälsivät tietoa esimerkiksi henkisestä hyvinvoinnista, rikosilmoituksen teosta ja oikeusavusta sekä jatkohoitoa tarjoavista palveluntuottajista. Tuotos oli työelämälähtöinen, sillä yhteispäivystyksessä ei ollut potilasryhmälle suunnattua jatkohoito-ohjetta.
Jatkohoito-ohje tukee potilaiden hakeutumista jatkohoitoa tuottavien palveluiden piiriin, ja lisäksi ohjeet auttavat yhteispäivystyksen työntekijöitä jatkohoidon ohjauksessa. Opinnäytetyön toteutuksen aikana ilmeni, ettei seksuaalirikospotilaille ole selkeitä hoitopolkuja ympäryskunnissa, eikä työntekijöillä ollut selkeää kuvaa potilaiden hoidon toteutumisesta. Tulevaisuudessa tulisi selvittää kuntien seksuaalirikospotilaiden hoitopolut sekä työntekijöiden osaaminen potilasryhmän hoidossa. Jatkohoito-ohjeita voisi tehdä seksuaalirikoksien aiheuttamista fyysisistä vammoista ja kääntää eri kielille.
Suomen rikoslain mukaan seksuaalirikoksia ovat raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon sekä seksuaalinen hyväksikäyttö. Seksuaalirikostutkimuksen tarkoituksena on löytää todistusaineistoa poliisin tutkintaan. Seksuaalirikostutkimukseen kuuluu haastattelu, gynekologinen tutkimus, vammojen dokumentointi sekä oikeuslääketieteellisten näytteiden otto. Seksuaalirikospotilaiden kohtaamisen tulee kannustaa potilaita hakeutumaan pidempiaikaisen avun piiriin. Jatkohoidossa huomioidaan psyykkisen sekä lääketieteellisen hoidon tarve, ja potilaat ohjataan jatkohoitoon niitä tarjoaville tahoille.
Opinnäytetyön tuotoksena on kirjallinen jatkohoito-ohje, jotka tehtiin erillisinä ohjeina seksuaalirikoksen uhrille ja seksuaalirikoksesta epäillylle, sekä suomeksi että englanniksi. Opinnäytetyö rajattiin käsittelemään yli 18-vuotiaita. Jatkohoito-ohjeet sisälsivät tietoa esimerkiksi henkisestä hyvinvoinnista, rikosilmoituksen teosta ja oikeusavusta sekä jatkohoitoa tarjoavista palveluntuottajista. Tuotos oli työelämälähtöinen, sillä yhteispäivystyksessä ei ollut potilasryhmälle suunnattua jatkohoito-ohjetta.
Jatkohoito-ohje tukee potilaiden hakeutumista jatkohoitoa tuottavien palveluiden piiriin, ja lisäksi ohjeet auttavat yhteispäivystyksen työntekijöitä jatkohoidon ohjauksessa. Opinnäytetyön toteutuksen aikana ilmeni, ettei seksuaalirikospotilaille ole selkeitä hoitopolkuja ympäryskunnissa, eikä työntekijöillä ollut selkeää kuvaa potilaiden hoidon toteutumisesta. Tulevaisuudessa tulisi selvittää kuntien seksuaalirikospotilaiden hoitopolut sekä työntekijöiden osaaminen potilasryhmän hoidossa. Jatkohoito-ohjeita voisi tehdä seksuaalirikoksien aiheuttamista fyysisistä vammoista ja kääntää eri kielille.