Alpakkatoiminta kehitysvammaisen kuntoutuksen tukena
Tuominen, Sanni (2019)
Tuominen, Sanni
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121850
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112121850
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko eläinavusteisesta työskentelystä alpakan kanssa tukea kehitysvammaisten kuntoutukselle. Alpakkatoimintaan osallistui kolme lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaista kuntoutujaa ja kaksi ohjaajaa sekä alpakkatilan pitäjä. Tarkoituksena oli selvittää myös, mikä teki alpakkatoiminnasta toimivaa, ja miten sitä voitaisiin vielä kehittää. Opinnäytetyössäni tarkastellaan Satasairaalan sosiaalipalveluiden hankkeena toteutettua alpakkatoimintaa. Toimintakertoja oli yhteensä viisi ja ne kestivät noin kaksi tuntia. Toiminta järjestettiin 2019 toukokuun ja elokuun välisenä aikana.
Eläinavusteista työskentelyä tutkitaan ja siitä kirjoitetaan tällä vuosituhannella enenevissä määrin, kuitenkin se on monelle sosiaali- ja terveysalalla työskentelevälle suhteellisen tuntematon käsite. Eläinavusteisuudella on monia koettuja hyötyjä liittyen juurikin kuntoutukseen, mutta myös kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Selvityksen teoriaosuudessa avataan käsitteenä kehitysvammaisuutta ja kuntoutusta sekä kuntoutuksen tavoitteita, että eläinavusteista työskentelyä terminä ja eläinavusteisuuden tutkittuja hyötyjä.
Tarkoituksena oli tuottaa tilaajaorganisaatiolle tietoa osallistujien ja ohjaajien alpakkatoimintaan liittyvistä kokemuksista. Tarkoituksena oli myös lisätä tietoa eläinavusteisuudesta ja sen käytettävyydestä sosiaali- ja terveysalalla. Olin mukana joka toimintakerroilla havainnoidakseni toimintaa. Toimintakertojen jälkeen haastattelin kuntoutusasiakkaita sekä ohjaajia heidän käyttäjäkokemuksistaan alpakkatoiminnasta. Havainnointi toimi pohjana haastatteluille ja tutustutti minut toimintaan sekä haastateltaviin.
Kerättyjen aineistojen perusteella toiminta muun muassa koettiin mieluisaksi, onnistumisia tuottavaksi, oma-aloitteisuutta lisääväksi, hyväksi paikaksi harjoitella vuorovaikutustilanteita ja kuntoutujien osallisuutta lisääväksi. Toiminta siis vaikutti positiivisesti kuntoutukseen tavoitteista käsin katsottuna. Ohjaajien mielestä toimintaa voitaisiin suunnitella tarkemmin, siihen voitaisiin ottaa mukaan vain osa eläimistä ja viimeinen toimintakerta voisi olla erikoisempi. Onnistunutta toiminnassa oli siinä ollut pieni ryhmä, kahden viikon sykli toimintakerroilla, toistuvat toiminnot toimintakerroilla, toiminnalla tietty lopetus, jossa puretaan toimintaa, kontakti eläimiin esimerkiksi ruokinnan kautta sekä toiminnan monipuolisuus. Toiminnassa oli siis paljon toimivaa, mutta myös vielä kehitettävää. Tuloksia voi hyödyntää suunnitellessa samankaltaista toimintaa ja miettiessä, miten eläinavusteisuutta voitaisiin hyödyntää. The meaning of this thesis was to figure out if animal-assisted intervention with alpaca can support the rehabilitation of people with intellectual disabilities. Participants to the alpaca assisted activity were tree mildly or moderate mentally disabled, two counselors and the alpaca farm host. Another meaning was to figure out, what made the alpaca assisted activity workable and how it could be developed. This thesis views Satasairaala´s social services project about alpaca assisted activity. The activity was arranged five times and one time lasted about two hours. The five times were arranged in 2019 between May and August.
Animal-assisted intervention is being researched and it´s being written about increasingly in this millennium however it’s still a relatively unknown concept for many people who work in Social Services and Health Care. The animal-assisted intervention has many perceived benefits in connection to rehabilitation but also to overall well-being. The theory part of this report opens the concept of intellectual disability and rehabilitation as also the objectives of rehabilitation and animal-assisted interventions as a concept as the researched benefits of it.
The purpose was to produce information to the organization which organized the activities about the experience’s participants and counselors had in the alpaca assisted activity. Another purpose was to increase knowledge at Social Services and Health Care about animal-assisted intervention and the usability of it. I participated in the alpaca assisted activity to observe it. After that, I interviewed the rehabilitation clients and the counselors about their experiences about the alpaca assisted activity. My observation was the base for these interviews and made the activity and the interviewees familiar to me.
Based on the collected data the activity was found to be pleasant, generating experiences of success, increasing initiative and the involvement and it was also a great place to practice interaction situations. The activity had a positive impact on rehabilitation. The counselors thought that the activity should be planned out more specifically, there should be only some of the animals involved and the last time should be more special. The things that worked were the small group, a two-week cycle, repeated actions, a specific end to end each time, contact with animals, for example through feeding and versatility. The results can be used to plan similar activities and to consider how to benefit the animal-assisted intervention.
Eläinavusteista työskentelyä tutkitaan ja siitä kirjoitetaan tällä vuosituhannella enenevissä määrin, kuitenkin se on monelle sosiaali- ja terveysalalla työskentelevälle suhteellisen tuntematon käsite. Eläinavusteisuudella on monia koettuja hyötyjä liittyen juurikin kuntoutukseen, mutta myös kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Selvityksen teoriaosuudessa avataan käsitteenä kehitysvammaisuutta ja kuntoutusta sekä kuntoutuksen tavoitteita, että eläinavusteista työskentelyä terminä ja eläinavusteisuuden tutkittuja hyötyjä.
Tarkoituksena oli tuottaa tilaajaorganisaatiolle tietoa osallistujien ja ohjaajien alpakkatoimintaan liittyvistä kokemuksista. Tarkoituksena oli myös lisätä tietoa eläinavusteisuudesta ja sen käytettävyydestä sosiaali- ja terveysalalla. Olin mukana joka toimintakerroilla havainnoidakseni toimintaa. Toimintakertojen jälkeen haastattelin kuntoutusasiakkaita sekä ohjaajia heidän käyttäjäkokemuksistaan alpakkatoiminnasta. Havainnointi toimi pohjana haastatteluille ja tutustutti minut toimintaan sekä haastateltaviin.
Kerättyjen aineistojen perusteella toiminta muun muassa koettiin mieluisaksi, onnistumisia tuottavaksi, oma-aloitteisuutta lisääväksi, hyväksi paikaksi harjoitella vuorovaikutustilanteita ja kuntoutujien osallisuutta lisääväksi. Toiminta siis vaikutti positiivisesti kuntoutukseen tavoitteista käsin katsottuna. Ohjaajien mielestä toimintaa voitaisiin suunnitella tarkemmin, siihen voitaisiin ottaa mukaan vain osa eläimistä ja viimeinen toimintakerta voisi olla erikoisempi. Onnistunutta toiminnassa oli siinä ollut pieni ryhmä, kahden viikon sykli toimintakerroilla, toistuvat toiminnot toimintakerroilla, toiminnalla tietty lopetus, jossa puretaan toimintaa, kontakti eläimiin esimerkiksi ruokinnan kautta sekä toiminnan monipuolisuus. Toiminnassa oli siis paljon toimivaa, mutta myös vielä kehitettävää. Tuloksia voi hyödyntää suunnitellessa samankaltaista toimintaa ja miettiessä, miten eläinavusteisuutta voitaisiin hyödyntää.
Animal-assisted intervention is being researched and it´s being written about increasingly in this millennium however it’s still a relatively unknown concept for many people who work in Social Services and Health Care. The animal-assisted intervention has many perceived benefits in connection to rehabilitation but also to overall well-being. The theory part of this report opens the concept of intellectual disability and rehabilitation as also the objectives of rehabilitation and animal-assisted interventions as a concept as the researched benefits of it.
The purpose was to produce information to the organization which organized the activities about the experience’s participants and counselors had in the alpaca assisted activity. Another purpose was to increase knowledge at Social Services and Health Care about animal-assisted intervention and the usability of it. I participated in the alpaca assisted activity to observe it. After that, I interviewed the rehabilitation clients and the counselors about their experiences about the alpaca assisted activity. My observation was the base for these interviews and made the activity and the interviewees familiar to me.
Based on the collected data the activity was found to be pleasant, generating experiences of success, increasing initiative and the involvement and it was also a great place to practice interaction situations. The activity had a positive impact on rehabilitation. The counselors thought that the activity should be planned out more specifically, there should be only some of the animals involved and the last time should be more special. The things that worked were the small group, a two-week cycle, repeated actions, a specific end to end each time, contact with animals, for example through feeding and versatility. The results can be used to plan similar activities and to consider how to benefit the animal-assisted intervention.