Henkilökontaminaatiomittarin herkkyyden määrittäminen gammasäteilylle
Lamberg, Sanni; Tuominen, Milja (2019)
Lamberg, Sanni
Tuominen, Milja
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on 
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112522281
Tiivistelmä
Isotooppihoitoja antavat ja avolähteitä käsittelevät työntekijät kuuluvat säteilytyöluokkaan A, ja heidän saamansa säteilyannosta on seurattava säännöllisesti. Säteilymittauksia tehdään siihen soveltuvilla mittareilla tai altistus selvitetään laskennallisesti. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen yksikön isotooppilaboratorion henkilökunnalle siitä, millä herkkyydellä heillä käytössään oleva henkilökontaminaatiomittari mittaa gammasäteilyä. Tarkoituksena oli suorittaa kontaminaatiomittauksia, joilla mittarin herkkyys gammasäteilylle pystytään määrittämään. Tutkimuskysymyksenä oli, minkälaisia määriä gammasäteilyä henkilökontaminaatiomittari pystyy havaitsemaan.  
 
Kontaminaatiot suoritettiin testiaineella, jota valmistettiin kahden eri laimennoksen verran. Kummallekin laimennokselle tehtiin oman väriset testikappaleet, joihin kontaminaatiopisarat pipetin avulla laitettiin. Vihreille testikappaleille valmistettu laimennos oli aktiivisuudeltaan korkeampi kuin punaisille tehty testiainelaimennos. Mittaukset suoritettiin yhteistyökumppanin käytössä olevalla henkilökontaminaatiomittarilla.
 
Punaisten testikappaleiden tulokset sijoittuivat välille 0,13 Bq/cm2 – 6,31 Bq/cm2 ja vihreiden testikappaleiden välille 0,56 Bq/cm2 – 7,23 Bq/cm2. Muutamissa kohdissa kontaminaatiomittarin antama aktiivisuusarvo ei kasvanut täysin lineaarisesti. Aktiivisuusarvot alkoivat poiketa linjasta molempien testikappaleryhmien kohdalla sitä enemmän, mitä suurempi tilavuus kontaminaatiopisaralla oli.
 
Tehtyjen mittausten perusteella henkilökontaminaatiomittari pystyy havaitsemaan gammasäteilyn aktiivisuusarvoja alle asetetun hälytysrajan, mutta ei antamaan niistä täysin tarkkaa tai luotettavaa aktiivisuusarvolukemaa. Kehittämisehdotuksena on kontaminaatiomittausten suorittaminen vielä pienempien aktiivisuusarvojen välillä. Uusimalla mittaukset voidaan tarkentaa herkkyysrajaa, jolla mittari havaitsee gammasäteilevän kontaminaation. 
Kontaminaatiot suoritettiin testiaineella, jota valmistettiin kahden eri laimennoksen verran. Kummallekin laimennokselle tehtiin oman väriset testikappaleet, joihin kontaminaatiopisarat pipetin avulla laitettiin. Vihreille testikappaleille valmistettu laimennos oli aktiivisuudeltaan korkeampi kuin punaisille tehty testiainelaimennos. Mittaukset suoritettiin yhteistyökumppanin käytössä olevalla henkilökontaminaatiomittarilla.
Punaisten testikappaleiden tulokset sijoittuivat välille 0,13 Bq/cm2 – 6,31 Bq/cm2 ja vihreiden testikappaleiden välille 0,56 Bq/cm2 – 7,23 Bq/cm2. Muutamissa kohdissa kontaminaatiomittarin antama aktiivisuusarvo ei kasvanut täysin lineaarisesti. Aktiivisuusarvot alkoivat poiketa linjasta molempien testikappaleryhmien kohdalla sitä enemmän, mitä suurempi tilavuus kontaminaatiopisaralla oli.
Tehtyjen mittausten perusteella henkilökontaminaatiomittari pystyy havaitsemaan gammasäteilyn aktiivisuusarvoja alle asetetun hälytysrajan, mutta ei antamaan niistä täysin tarkkaa tai luotettavaa aktiivisuusarvolukemaa. Kehittämisehdotuksena on kontaminaatiomittausten suorittaminen vielä pienempien aktiivisuusarvojen välillä. Uusimalla mittaukset voidaan tarkentaa herkkyysrajaa, jolla mittari havaitsee gammasäteilevän kontaminaation.
