Lukioikäisten lentopalloilijoiden lannerangan rasitusmurtumien riskitekijöiden kartoittaminen

Abstract

Lukioikäisillä lentopalloilijoilla rasitusmäärä kasvaa nopeasti siirryttäessä yhä tavoitteellisempaan harjoitteluun ja osallistuttaessa sekä aikuisten että juniorisarjojen otteluihin. Nuorten urheilijoiden alaselkäkivut ovat yleisiä ja jopa puolet niistä on seurausta lannerangan rasitusmurtumasta tai sen esiasteesta. Lannerangan rasitusmurtuman kuntouttaminen on pitkä prosessi aiheuttaen pitkän tauon harjoituksista ja otteluista. Pahimmassa tapauksessa nuori lentopalloilija joutuu olemaan sivussa koko kilpailukauden. Ensiaskel lannerangan rasitusmurtumien ennaltaehkäisyssä on riskitekijöiden tiedostaminen.

Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa lannerangan rasitusmurtumien riskitekijöitä lentopallon lajipiirteet ja nuorten kehitysvaihe huomioiden. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tiedonhakua suoritettiin sekä manuaalisesti että kolmesta kansainvälisestä tietokannasta. Sisään- ja poissulkukriteerien perusteella tutkimukseen valikoitui 16 artikkelia ja tutkimusta, joiden analyysissä käytettiin teoriaohjautuvaa sisällönanalyysia.

Opinnäytetyön tuloksina lannerangan rasitusmurtumien riskitekijöitä ovat alhainen energiansaatavuus ja sen seurauksena alhainen D-vitamiinin ja kalsiuminsaanti sekä suvussa esiintyvä osteoporoosi. Nuorilla naisurheilijoilla hormonitoiminnan häiriintyminen liiallisen harjoittelun ja häiriintyneen syömiskäyttäytymisen seurauksena on riskitekijä rasitusmurtumille. Lentopallo lajina altistaa lannerangan toistuville ekstensio- ja rotaatioliikkeille, mikä on todettu riskitekijäksi lannerangan rasitusmurtumille. Nuorilla urheilijoilla kasvuiässä ja sen jälkeen liian suuri harjoituskuorma ja aikaisen lajierikoistumisen myötä yksipuolinen harjoittelu altistaa luukudokset rasitusperäisille murtumille.