Kun koti ei ole itsestään selvä : Asiakkaan hyvinvointi ja palvelutarpeet Pelastusarmeijan tuetussa asumisessa

Abstract

Jokaisen tavoite on asua omassa kodissa. Varsinkin kun elämää värittää päihderiippuvuus tai mielenterveyden häiriö, ei omassa kodissa asuminen ole välttämättä itsestään selvyys. Tällöin tarvitaan tukea yksilön asumiseen. Tukemisen keskiössä on aina asiakas, jonka tukeminen on tavoitteellista. Saadut tukitoimet ja -palvelut vaikuttavat aina asiakkaan hyvinvointiin. Tätä hyvinvointia pitää pystyä arvioimaan ja tulee arvioida. Arviointi tulee suorittaa asiakkaan kanssa yhdessä, jotta asiakaskin näkee oman kehityksensä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli pyrkiä kehittämään kyselylomake, jolla pystytään arvioimaan asiakassuhteessa olevan asiakkaan hyvinvoinnin ja muiden palvelutarpeiden kehitystä. Kehittämistyö toteutettiin Pelastusarmeijan säätiön, Turun tuetun asumisen yksikön kanssa yhteistyössä. Lomaketta testasivat yksikön työntekijät asiakkaidensa kanssa. Työhön ja lomakkeeseen pääsivät vaikuttamaan sekä työntekijät että asiakkaat omien kokemustensa pohjalta. Teoriaosiossa käsitellään yksikön asiakaskantaa, joka koostuu päihderiippuvaisista sekä mielenterveyshäiriöisistä ihmisistä. Tämän lisäksi teoriassa käsitellään palveluohjausta sekä yksilön hyvinvointia ja toimintakykyä. Näiden pohjalta on rakennettu toiminnallisen tutkimuksen kyselylomake, jota on kehitetty kokemusten kautta. Kehittämistyössä todettiin, että lomake oli tarpeellinen asiakastyössä, sillä niin asiakkaat kuin työntekijätkin kokivat lomakkeen hyvänä käytännössä. Lomakkeen täyttö ei vienyt liikaa aikaa ja sen perusteella pystyttiin näkemään konkreettisia muutoksia asiakkaan hyvinvoinnissa ja muissa palvelutarpeissa.