Sovelletun joogan ja tietoisen läsnäolon vaikutus AVH-kuntoutujien koettuun elämänlaatuun
Lammivaara, Anna; Saloniemi, Sini; Överlund, Maria (2019)
Lammivaara, Anna
Saloniemi, Sini
Överlund, Maria
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112622612
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112622612
Tiivistelmä
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuminen vaikuttaa monin eri tavoin elämänlaatuun. Joogan ja tietoisen läsnäolon keho-mieliyhteyttä vahvistavien harjoitusten on osoitettu vaikuttavan suotuisasti hyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa kuntoutusalan ammattilaisille siitä, onko sovelletulla joogalla ja tietoisella läsnäololla vaikutusta ylläpitävän kuntoutuksen vaiheessa olevien AVH-kuntoutujien elämänlaatuun. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa mahdollista uutta lähestymistapaa AVH-kuntoutuksen yhteydessä.
Opinnäytetyön tutkimusosuus oli muodoltaan kokeellinen yksittäistapaustutkimus. Tutkimuksessa haluttiin mitata annetun hoidon, eli sovellettujen jooga- ja läsnäoloharjoitusten, aiheuttamaa muutosta tutkittavien elämänlaadussa. Osana tutkimusta toteutettiin 8 ryhmäkerran interventio AVH-kuntoutujille. Empiirisen osuuden tulosten mittaamiseen käytettiin kahta eri mittausmenetelmää: WHOQOL-BREF-elämänlaatumittaria sekä loppukyselyä.
Tulokset osoittivat sovelletun joogan ja tietoisen läsnäolon harjoittelulla olleen positiivinen tai ylläpitävä vaikutus AVH-kuntoutujien koettuun yleiseen elämänlaatuun ja terveydentilaan. Tuloksista voidaan päätellä myös, että kyseinen lähestymistapa sopii täydentämään AVH-kuntoutusta. Kuntoutujat kokivat harjoitteet hyödyllisiksi: loppukyselyn tuloksista ilmeni harjoitteiden positiivinen vaikutus muun muassa kuntoutujien kehotietoisuuteen ja stressinhallintaan, jotka ovat yhteydessä koettuun elämänlaatuun.
Päätelmiä tämän tyyppisen intervention vaikutuksista on hyvin haastavaa tehdä, koska erilaiset elämäntilanteet ovat sidoksissa koetun elämänlaadun eri ulottuvuuksiin. Tutkimuksen painoarvoa olisi lisännyt isompi tutkimusryhmä ja vertailuryhmä. Opinnäytetyön tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että sovelletuilla jooga- ja tietoisen läsnäolon harjoitteilla on positiivisia vaikutuksia AVH-kuntoutujien elämänlaatuun. Tämän kaltaisen ryhmätoiminnan todettiin sopivan osaksi kuntoutusyrityksen palvelutarjontaa. Jatkotutkimusehdotuksena sovelletun joogan ja tietoisen läsnäolon vaikutusta voitaisiin tutkia isommalla otannalla ja jo aikaisemmissa AVH-kuntoutuksen vaiheissa. Strokes are a major cause of disability in Finland – over 85 000 individuals have suffered one and the number will increase as the population ages. The disease has a major impact on a person’s quality of life, as it affects their physical, mental and social well-being and participation.
The aim of this study was to explore if a stroke rehabilitee’s perceived quality of life can be improved with adapted yoga and mindfulness exercises, and to establish a possible new approach to stroke rehabilitation.
The study was conducted with a qualitative approach, and the empirical part of it was carried out as a single-case study in an 8-week intervention with two stroke rehabilitees. The data were obtained by means of two questionnaires, namely the World Health Organisation Quality of Life assessment (WHOQOL-BREF) and a selfproduced questionnaire.
The results give a strong indication that a stroke rehabilitee’s quality of life can be improved with adapted yoga and mindfulness exercises. The rehabilitees who participated in the study found the exercises to be useful: the exercises helped them enhance skills that affect a person’s overall quality of life, for example, stress management, body awareness and the ability to be in the present moment.
Overall, the study suggests that this kind of approach can be used as a complementary part of stroke rehabilitation in functionality sustaining, outpatient therapy. A further study could be conducted whether accessible yoga and mindfulness improve a person’s quality of life also in the earlier stages of stroke recovery and rehabilitation.
Opinnäytetyön tutkimusosuus oli muodoltaan kokeellinen yksittäistapaustutkimus. Tutkimuksessa haluttiin mitata annetun hoidon, eli sovellettujen jooga- ja läsnäoloharjoitusten, aiheuttamaa muutosta tutkittavien elämänlaadussa. Osana tutkimusta toteutettiin 8 ryhmäkerran interventio AVH-kuntoutujille. Empiirisen osuuden tulosten mittaamiseen käytettiin kahta eri mittausmenetelmää: WHOQOL-BREF-elämänlaatumittaria sekä loppukyselyä.
Tulokset osoittivat sovelletun joogan ja tietoisen läsnäolon harjoittelulla olleen positiivinen tai ylläpitävä vaikutus AVH-kuntoutujien koettuun yleiseen elämänlaatuun ja terveydentilaan. Tuloksista voidaan päätellä myös, että kyseinen lähestymistapa sopii täydentämään AVH-kuntoutusta. Kuntoutujat kokivat harjoitteet hyödyllisiksi: loppukyselyn tuloksista ilmeni harjoitteiden positiivinen vaikutus muun muassa kuntoutujien kehotietoisuuteen ja stressinhallintaan, jotka ovat yhteydessä koettuun elämänlaatuun.
Päätelmiä tämän tyyppisen intervention vaikutuksista on hyvin haastavaa tehdä, koska erilaiset elämäntilanteet ovat sidoksissa koetun elämänlaadun eri ulottuvuuksiin. Tutkimuksen painoarvoa olisi lisännyt isompi tutkimusryhmä ja vertailuryhmä. Opinnäytetyön tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että sovelletuilla jooga- ja tietoisen läsnäolon harjoitteilla on positiivisia vaikutuksia AVH-kuntoutujien elämänlaatuun. Tämän kaltaisen ryhmätoiminnan todettiin sopivan osaksi kuntoutusyrityksen palvelutarjontaa. Jatkotutkimusehdotuksena sovelletun joogan ja tietoisen läsnäolon vaikutusta voitaisiin tutkia isommalla otannalla ja jo aikaisemmissa AVH-kuntoutuksen vaiheissa.
The aim of this study was to explore if a stroke rehabilitee’s perceived quality of life can be improved with adapted yoga and mindfulness exercises, and to establish a possible new approach to stroke rehabilitation.
The study was conducted with a qualitative approach, and the empirical part of it was carried out as a single-case study in an 8-week intervention with two stroke rehabilitees. The data were obtained by means of two questionnaires, namely the World Health Organisation Quality of Life assessment (WHOQOL-BREF) and a selfproduced questionnaire.
The results give a strong indication that a stroke rehabilitee’s quality of life can be improved with adapted yoga and mindfulness exercises. The rehabilitees who participated in the study found the exercises to be useful: the exercises helped them enhance skills that affect a person’s overall quality of life, for example, stress management, body awareness and the ability to be in the present moment.
Overall, the study suggests that this kind of approach can be used as a complementary part of stroke rehabilitation in functionality sustaining, outpatient therapy. A further study could be conducted whether accessible yoga and mindfulness improve a person’s quality of life also in the earlier stages of stroke recovery and rehabilitation.