Ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittaminen saattohoidossa
Turunen, Merja (2019)
Turunen, Merja
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112722764
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112722764
Tiivistelmä
Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumattomasti sairaan tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan sekä hänen läheistensä aktiivista, kokonaisvaltaista hoitoa. Palliatiivinen hoitotyö keskittyy loppuelämän elämänlaatuun sekä ehkäisee ja lievittää kärsimystä. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, joka ajoittuu sekä potilaan kuoleman läheisyyteen että myös kuoleman jälkeen.
Vakaumus on määritelty varmaksi tai vakaaksi käsitykseksi jostakin perusluonteisesta asiasta. Vakaumus voi olla uskonnollista, eettistä tai poliittista. Ei-uskonnollinen vakaumus voi olla jotain muuta, kuin uskonnon kieltävää vakaumusta. Yhdistyneet Kansakunnat ja Euroopan Unioni rinnastavat uskonnonvapauden näkökulmasta ei-uskonnollisen vakaumuksen uskonnollisten vakaumusten rinnalle. ETENE nostaa esille saattohoitoa käsittelevässä muistiossa potilaan oman vakaumuksen kunnioittamisen.
Tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että saattohoitoa on tutkittu paljon, mutta ei-uskonnollista vakaumukseen on kiinnitetty erittäin vähän huomiota. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata saattohoitokodin hoitohenkilökunnan kokemuksia ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittamisesta saattohoidossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittamisen merkityksestä osana kokonaisvaltaista saattohoitoa ja sen kehittämistä.
Opinnäytetyö on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin toteuttamalla teemoitettu ryhmähaastattelu hoitotyöntekijöille (N=11), jotka toteuttivat saattohoitoa. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla, missä keskityttiin ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittamiseen saattohoidossa.
Tutkimustulokset osoittivat, että ei-uskonnollisen vakaumuksen käsite on vaikea määritellä ja sen kohtaaminen saattohoidossa on sekä hoitotyötä rikastuttava kokemus että myös haasteellinen asia. Haasteita koettiin hoitotyöntekijöiden osalta etenkin potilaan ei-uskonnollisen vakaumuksen puheeksi ottamisesta ja kuinka potilaan ei-uskonnollista vakaumusta kunnioitetaan elämän loppuun saakka.
Tutkimuksen avulla saatiin selville, että saattohoitopotilaiden ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittamista tulee kehittää siten, että hoitotyöntekijät ottavat entistä aktiivisemmin puheeksi vakaumuksen kunnioittamisen. Tämän lisäksi koettiin tarvitsevan myös enemmän tietoa ei-uskonnollisesta vakaumuksesta.
Vakaumus on määritelty varmaksi tai vakaaksi käsitykseksi jostakin perusluonteisesta asiasta. Vakaumus voi olla uskonnollista, eettistä tai poliittista. Ei-uskonnollinen vakaumus voi olla jotain muuta, kuin uskonnon kieltävää vakaumusta. Yhdistyneet Kansakunnat ja Euroopan Unioni rinnastavat uskonnonvapauden näkökulmasta ei-uskonnollisen vakaumuksen uskonnollisten vakaumusten rinnalle. ETENE nostaa esille saattohoitoa käsittelevässä muistiossa potilaan oman vakaumuksen kunnioittamisen.
Tehdyn kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että saattohoitoa on tutkittu paljon, mutta ei-uskonnollista vakaumukseen on kiinnitetty erittäin vähän huomiota. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata saattohoitokodin hoitohenkilökunnan kokemuksia ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittamisesta saattohoidossa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittamisen merkityksestä osana kokonaisvaltaista saattohoitoa ja sen kehittämistä.
Opinnäytetyö on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin toteuttamalla teemoitettu ryhmähaastattelu hoitotyöntekijöille (N=11), jotka toteuttivat saattohoitoa. Saatu tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla, missä keskityttiin ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittamiseen saattohoidossa.
Tutkimustulokset osoittivat, että ei-uskonnollisen vakaumuksen käsite on vaikea määritellä ja sen kohtaaminen saattohoidossa on sekä hoitotyötä rikastuttava kokemus että myös haasteellinen asia. Haasteita koettiin hoitotyöntekijöiden osalta etenkin potilaan ei-uskonnollisen vakaumuksen puheeksi ottamisesta ja kuinka potilaan ei-uskonnollista vakaumusta kunnioitetaan elämän loppuun saakka.
Tutkimuksen avulla saatiin selville, että saattohoitopotilaiden ei-uskonnollisen vakaumuksen kunnioittamista tulee kehittää siten, että hoitotyöntekijät ottavat entistä aktiivisemmin puheeksi vakaumuksen kunnioittamisen. Tämän lisäksi koettiin tarvitsevan myös enemmän tietoa ei-uskonnollisesta vakaumuksesta.