Lannerangan rasitusmurtumasta kuntoutuminen - Terapeuttinen harjoitusohjelma nuorelle urheilijalle

Abstract

Lannerangan rasitusmurtuma eli spondylolyysi on yleinen alaselkävamma nuorilla urheilijoilla. Tavallisesti se syntyy L4- tai L5-nikaman posterioriseen osaan. Lannerangan rasitusmurtumaan yhdistettyjä tekijöitä ovat pituuskasvu, selkärangan liikkuvuus, alaraajojen lihaskireydet, lannerankaa tukevien lihasten voima sekä harjoittelun määrä ja teho.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa nuoren urheilijan lannerangan rasitusmurtuman konservatiivisesta hoitolinjasta fysioterapeuteille ja valmentajille. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten kuuden viikon harjoitteluinterventiolla voidaan vaikuttaa alaraajojen lihaskireyksiin, keskivartalon lihasaktivaatioon ja lanneselässä koettuun kipuun tutkimushenkilön kohdalla.

Yksittäistapaustutkimuksena toteutettu harjoitteluinterventio kesti kuusi viikkoa. Inkluusiokriteereinä tutkimushenkilölle olivat ikä, urheiluharrastus, kuvantamalla todennettu lannerangan rasitusmurtuma sekä diagnosointiaika. Opinnäytetyön alku- ja loppumittauksessa alaraajojen lihaskireyksiä mitattiin Thomasin testillä, Elyn testillä, SLR-testillä sekä pohjelihasten kireystestillä. Lihasaktivaatiota mitattiin Trendelenburgin testillä sekä keskivartalon lihasten aktivaatiotestillä. Koettua kipua mitattiin VAS-kipujanalla palpoinnin ja vartalon liikesuuntien aikana. Mittausvälineinä käytettiin goniometriä, mittanauhaa ja stabilizeria.

Tutkimushenkilön tulokset paranivat kaikilla tutkituilla osa-alueilla harjoitteluintervention aikana. Alaraajojen lihaskireydet vähenivät erityisesti m. hamstringeissä ja m. rectus femoriksissa. Keskivartalon lihasaktivaatio parani erityisesti vasemmalla puolella, joka oli alkumittauksessa oikeaa puolta heikompi. Kipu katosi VAS-kipujanalla mitattuna sekä palpoinnin että vartalon liikesuuntien aikana.