Theseus käyttökatko ma 22.4. klo 12 alkaen. Katko jatkuu 22.4. klo 15 asti ja on koko Theseuksen laajuinen. Lisäksi töiden käsittely ja syöttö on estetty ti 23.4. ainakin klo 12 asti.
Theseus service break from Mon 22.4. at 12:00. The break will last until 15:00 on Mon 22.4. and is Theseus-wide. In addition, processing and uploading of work will be blocked until at least 12:00 on Tue 23.4.
”Nykyajan trendisana ja tulevaisuuden vaatimus”: opiskelijoiden näkemyksiä itseohjautuvuudesta opiskelussa
Mustonen, Ritva (2019)
Mustonen, Ritva
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823258
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112823258
Tiivistelmä
Itseohjautuvuus on nykyajan trendi muuttuvan toimintaympäristön, työn murroksen ja teknologian kehityksen myötä. Itseohjautuvuutta on tutkittu jo 1980- ja 1990-luvuilla ja jälleen 2010-luvun lopussa se on ajankohtainen aihe. Näkökulmina itseohjautuvuuskirjallisuudessa ja -keskustelussa ovat yksilön näkökulmasta oppiminen, motivaatio ja hyvinvointi sekä työyhteisöjen näkökulmasta johtaminen ja uudenlaiset organisoitumisen mallit. Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa, kuinka Haaga-Helia ammattikorkeakoulun johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelman (OPS2016) opiskelijat käsittävät itseohjautuvuuden ja mitä itseohjautuvuus on opiskelijan näkökulmasta opiskelussa. Tässä työssä näkökulmana on yksilönäkökulma ja itseohjautuvuus opiskelun kontekstissa.
Itseohjautuvuus on yksilön ominaisuus, johon liitetään omaehtoisuus ja kyky toimia ilman ulkoista ohjausta. Itseohjautuvuudelle ei kuitenkaan ole yhteisesti sovittua, tarkkarajaista ja kattavaa määritelmää. Itseohjautuvuutta ja itseohjautuvaa oppimista on tarkasteltu eri näkökulmista useiden vuosikymmenten ajan. Itseohjautuvuus ja itseohjattu oppiminen eivät kuitenkaan ole täysin synonyymisiä. Itseohjautuvuuden käsitteeseen linkittyy myös itsensä johtamisen käsite. Tässä työssä itseohjautuvan oppimisen käsittelyssä tukena käytettiin psykologi Carol Dweckin kasvumielentilateoriaa. Työn keskeisinä käsitteinä ovat itseohjautuvuus, itseohjautuva oppiminen ja itsensä johtaminen. Teoriakeskiössä on Edward L. Decin ja Richard M. Ryanin itseohjautuvuusteoria, sisäinen motivaatio ja siihen aiheen kirjallisuudessa ja keskustelussa paikoin liitetty Mihaly Csikszentmihalyin flow-teoria. Myös psykologi Abraham Maslow’n tarvehierarkiaa sivutaan itseohjautuvuusaiheen yhteydessä uudemman teorian kontrastina.
Työn aineistona oli kymmenen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin elo- ja syyskuussa 2019. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti, mutta analyysituloksia on käsitelty myös teoriasidonnaisesti. Aineiston perusteella voidaan todeta, että itseohjautuvuus on omaehtoisuutta, itsenäisyyttä ja autonomisuutta ja siihen liittyy tai sen edellytyksenä voidaan nähdä yksilön osaaminen ja kyvykkyys. Ympäristö voi joko mahdollistaa, tukea tai tukahduttaa ja estää yksilön itseohjautuvuuden syntymistä, sen kehittymistä tai jatkuvuutta. Myös motivaatiotekijät yhdistettiin itseohjautuvuuteen. Aineiston perusteella keskeiseksi nousi kuitenkin pohdinta, voiko itseohjautuvuutta opettaa ja jos voi, niin miten. Myös epävarmuus ja epätietoisuus itseohjautuvuuden tarkasta määritelmästä nousi keskeisesti esille haastatteluista. Ympäristö pelkästään ei tee kenestäkään itseohjautuvaa, vaan itseohjautuvuudessa on kyse ympäristön luomista mahdollisuuksista ja yksilön omista valinnoista tarttua niihin.
Itseohjautuvuus on yksilön ominaisuus, johon liitetään omaehtoisuus ja kyky toimia ilman ulkoista ohjausta. Itseohjautuvuudelle ei kuitenkaan ole yhteisesti sovittua, tarkkarajaista ja kattavaa määritelmää. Itseohjautuvuutta ja itseohjautuvaa oppimista on tarkasteltu eri näkökulmista useiden vuosikymmenten ajan. Itseohjautuvuus ja itseohjattu oppiminen eivät kuitenkaan ole täysin synonyymisiä. Itseohjautuvuuden käsitteeseen linkittyy myös itsensä johtamisen käsite. Tässä työssä itseohjautuvan oppimisen käsittelyssä tukena käytettiin psykologi Carol Dweckin kasvumielentilateoriaa. Työn keskeisinä käsitteinä ovat itseohjautuvuus, itseohjautuva oppiminen ja itsensä johtaminen. Teoriakeskiössä on Edward L. Decin ja Richard M. Ryanin itseohjautuvuusteoria, sisäinen motivaatio ja siihen aiheen kirjallisuudessa ja keskustelussa paikoin liitetty Mihaly Csikszentmihalyin flow-teoria. Myös psykologi Abraham Maslow’n tarvehierarkiaa sivutaan itseohjautuvuusaiheen yhteydessä uudemman teorian kontrastina.
Työn aineistona oli kymmenen puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin elo- ja syyskuussa 2019. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti, mutta analyysituloksia on käsitelty myös teoriasidonnaisesti. Aineiston perusteella voidaan todeta, että itseohjautuvuus on omaehtoisuutta, itsenäisyyttä ja autonomisuutta ja siihen liittyy tai sen edellytyksenä voidaan nähdä yksilön osaaminen ja kyvykkyys. Ympäristö voi joko mahdollistaa, tukea tai tukahduttaa ja estää yksilön itseohjautuvuuden syntymistä, sen kehittymistä tai jatkuvuutta. Myös motivaatiotekijät yhdistettiin itseohjautuvuuteen. Aineiston perusteella keskeiseksi nousi kuitenkin pohdinta, voiko itseohjautuvuutta opettaa ja jos voi, niin miten. Myös epävarmuus ja epätietoisuus itseohjautuvuuden tarkasta määritelmästä nousi keskeisesti esille haastatteluista. Ympäristö pelkästään ei tee kenestäkään itseohjautuvaa, vaan itseohjautuvuudessa on kyse ympäristön luomista mahdollisuuksista ja yksilön omista valinnoista tarttua niihin.