Loppuverryttelyn vaikutus koripalloilijoiden palautumiseen

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa, jonka perusteella opinnäytetyön työelämäkumppani Tampereen Pyrintö pystyisi muokkaamaan koripalloilijoiden valmennusta kohti kuormituksen ja palautumisen tasapainon huomioivaa suuntaa. Interventioksi muotoutui lajiharjoitusten jälkeen tehty staattinen venyttely ja tutkimuskysymykseksi, miten loppuverryttely vaikuttaa palautumiseen.

Opinnäytetyö suoritettiin empiirisenä ja kokeellisena tutkimuksena, jossa seurattiin staattisen verryttelyn vaikutuksia palautumiseen. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen Pyrinnön koripallojoukkueen kanssa. Joukkue koostui a-juniori-ikäisistä, eli 17-19 vuotiaista pelaajista, joista tutkimukseen valikoitui yhteensä kuusi pelaajaa. Pelaajien palautumista harjoituksista ilman loppuverryttelyä verrattiin palautumiseen loppuverryttelyn jälkeen.

Tehdyn tutkimuksen perusteella loppuverryttelyllä ei ollut vaikutusta palautumiseen. Kuitenkin esimerkiksi loppuverryttelyn yhteydessä tapahtunut sosiaalinen kanssakäyminen saattaa vaikuttaa positiivisesti kuormituksesta palautumiseen. Tutkimus myös osoitti, että kaikilla osallistuneilla pelaajilla kuormitus-palautumistasapaino oli positiivinen tutkimusviikkojen aikana. Näin ollen pelaajat palautuivat riittävästi harjoitusten kuormituksesta, ja kehittävä harjoittelu on mahdollista.

Palautumisen näkökulmasta staattinen venyttely loppuverryttelynä ei tämän tutkimuksen mukaan siis tuota tuloksia, mutta venyttelyllä on kuitenkin monia muita vaikutuksia muun muassa liikkuvuuteen. Palautumisen näkökulmasta laadukas ja riittävä uni, tasapainoinen ravitsemus ja kuormituksen hallinta ovat avainasemassa. Jatkotutkimusten kannalta sosiaalisen kanssakäymisen vaikutuksista palautumiseen olisi hyvä saada lisää tutkimustietoa.

The objective of this study was to collect information on how active cooldown affects recovering from exercise. The goal was to provide a working life partner Tampereen Pyrintö with tools to modify coaching in a more ecovery-oriented manner.

The intervention applied in the study was static stretching after basketball exercise. The data were gathered by comparing the players’ recovery without active cooldown to recovery after active cooldown. The participants selected in this study were six of Tampereen Pyrintö’s junior basketball team players, aged from 17 to 19.

The results suggest that active cooldown after exercise does not affect recovering. However, social interaction after exercise may have a positive impact on recovering from physical strain. The results also suggest that the players who participated in this study have a positive correlation between physical strain and recovering so they have the right circumstances for making progress in training.

Even though active cooldown in form of static stretching does not affect recovering from exercise, static stretching has many other effects for example in range of motion. Adequate amount of sleep, healthy diet and controlling stress are the main elements to consider in one’s recovery. Further studies are required to obtain more information about social interactions affecting recovery.