Vuorovaikutuksen keinoja elintapaohjauksessa
Rautava, Nella; Niemelä, Sara (2019)
Rautava, Nella
Niemelä, Sara
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112923329
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112923329
Tiivistelmä
Hoitajan ja asiakkaan välisellä vuorovaikutuksella on suuri merkitys elintapamuutoksen onnistumisen sekä asiakkaan omahoitoon sitoutumisen kannalta. Asiakaslähtöisyys lisää elintapaohjauksen vaikuttavuutta ja tämä vaatii hoitajilta uusien vuorovaikutustaitojen opettelua.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli etsiä eri vuorovaikutuksen keinoja, joita hoitajat käyttivät elintapaohjauksessa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä niistä vuorovaikutuksen keinoista, jotka vaikuttivat asiakkaan motivaatioon ja saivat aikaan muutospuhetta.
Kvalitatiivien opinnäytetyö toteutettiin osana ”Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti (VESOTE)” -hanketta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin toimeksiantona. Aineisto kerättiin äänittämällä diabeteshoitajan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta vastaanottotilanteessa sekä haastattelemalla asiakasta avoimilla kysymyksillä vastaanoton jälkeen. Myös haastattelut äänitettiin. Tutkimukseen osallistui kuusi diabeteshoitajaa ja 23 asiakasta. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Opinnäytetyön tutkimustulosten mukaan hoitajat käyttivät sekä asiakaslähtöisiä että ei-asiakaslähtöisiä vuorovaikutuksen keinoja elintapaohjauksessa, mutta kuitenkin ei-asiakaslähtöisiä keinoja käytettiin enemmän. Asiakkaat olivat pääosin tyytyväisiä vastaanottojen kulkuun, mutta vain puolet toi ilmi muutosaikeita haastattelussaan. Työn keskeisenä johtopäätöksenä oli, että asiakkaiden yksilöllisyyden vuoksi ei voida todeta yhtä vuorovaikutuksen keinoa, joka vaikuttaisi kaikilla asiakkailla samalla tavalla muutospuheeseen. Asiakkaiden tuottamasta muutospuheesta voitiin päätellä motivaation ainakin hetkellisesti heränneen, vaikka aineiston perusteella oli vaikea tietää, olivatko asiakkaat oikeasti motivoituneita elintapamuutokseen. Interaction between a nurse and a client plays a significant role in the success of a lifestyle change and the commitment to self-care. Person -centered care increases the efficacy of lifestyle counselling whitch, in turn, means that nurses need to adapt new communication skills.
The purpose of this qualitative thesis was to discover different interaction methods that nurses used in lifestyle counselling. The aim was to increase understanding of interaction methods which promote health behavior change.
This thesis was part of “Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti (VESOTE)” – project and it was commissioned by the Hospital District of Southwest Finland. The data was collected by recording the interaction between six diabetes nurse and 23 clients and also, by recording the interviews of the clients after the visits. The data were analyzed with the method of content analysis.
The findings suggest that the nurses used both person -centered and non-person -centered interaction methods in lifestyle counselling. However, non-person -centered methods were used more often. The clients were mainly satisfied with the interaction in health care settings but only half of them expressed intentions to make lifestyle changes. This thesis concludes that since the clients are individuals there is not one single interaction method that is effective for everyone. Judging from the clients talk about making changes in their daily life, they were to some extent motivated. Even so, based on the data it is hard to know whether the clients where truly motivated to the change.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli etsiä eri vuorovaikutuksen keinoja, joita hoitajat käyttivät elintapaohjauksessa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä niistä vuorovaikutuksen keinoista, jotka vaikuttivat asiakkaan motivaatioon ja saivat aikaan muutospuhetta.
Kvalitatiivien opinnäytetyö toteutettiin osana ”Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti (VESOTE)” -hanketta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin toimeksiantona. Aineisto kerättiin äänittämällä diabeteshoitajan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta vastaanottotilanteessa sekä haastattelemalla asiakasta avoimilla kysymyksillä vastaanoton jälkeen. Myös haastattelut äänitettiin. Tutkimukseen osallistui kuusi diabeteshoitajaa ja 23 asiakasta. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Opinnäytetyön tutkimustulosten mukaan hoitajat käyttivät sekä asiakaslähtöisiä että ei-asiakaslähtöisiä vuorovaikutuksen keinoja elintapaohjauksessa, mutta kuitenkin ei-asiakaslähtöisiä keinoja käytettiin enemmän. Asiakkaat olivat pääosin tyytyväisiä vastaanottojen kulkuun, mutta vain puolet toi ilmi muutosaikeita haastattelussaan. Työn keskeisenä johtopäätöksenä oli, että asiakkaiden yksilöllisyyden vuoksi ei voida todeta yhtä vuorovaikutuksen keinoa, joka vaikuttaisi kaikilla asiakkailla samalla tavalla muutospuheeseen. Asiakkaiden tuottamasta muutospuheesta voitiin päätellä motivaation ainakin hetkellisesti heränneen, vaikka aineiston perusteella oli vaikea tietää, olivatko asiakkaat oikeasti motivoituneita elintapamuutokseen.
The purpose of this qualitative thesis was to discover different interaction methods that nurses used in lifestyle counselling. The aim was to increase understanding of interaction methods which promote health behavior change.
This thesis was part of “Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti (VESOTE)” – project and it was commissioned by the Hospital District of Southwest Finland. The data was collected by recording the interaction between six diabetes nurse and 23 clients and also, by recording the interviews of the clients after the visits. The data were analyzed with the method of content analysis.
The findings suggest that the nurses used both person -centered and non-person -centered interaction methods in lifestyle counselling. However, non-person -centered methods were used more often. The clients were mainly satisfied with the interaction in health care settings but only half of them expressed intentions to make lifestyle changes. This thesis concludes that since the clients are individuals there is not one single interaction method that is effective for everyone. Judging from the clients talk about making changes in their daily life, they were to some extent motivated. Even so, based on the data it is hard to know whether the clients where truly motivated to the change.