Virtuaalielämyksestä hyvinvointia : kokemuksia virtuaalilaseilla saaduista elämyksistä
Kärkkäinen, Niina; Ruostila-Paakinaho, Elina; Tuominen, Taija (2019)
Kärkkäinen, Niina
Ruostila-Paakinaho, Elina
Tuominen, Taija
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112923469
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112923469
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisen tutkimuksen keinoin osana Virtuaalinen elämyslääke – luovaa osaamista sote-alalle –hanketta. Tarkoituksenamme oli selvittää virtuaalielämyspilottien avulla millaisia hyvinvointia edistäviä vaikutuksia virtuaalilasien kautta tuotettava kokemus voisi tuottaa asiakkaille osana hyvää elämää. Elämyspilotit toteutettiin neljässä eri sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa, joihin osallistui 80 asiakasta seniori- ja vammaispalveluista sekä vankeinhuollosta. Asiakkaiden lisäksi aineistoa kerättiin kyselylomakkeella 22:lta organisaatioiden työntekijältä. Elämyspilottiin osallistujat katselivat luonto-, matkailu-, historia- ja musiikkiaiheisia 360-videoita virtuaalilasien kautta.
Tutkimustehtävänämme oli selvittää, millaisilla virtuaalielämyksillä voitaisiin tuottaa hyvinvointia ja miten virtuaalisia kokemuksia voitaisiin hyödyntää sosiaali- ja terveysalalla. Aineisto kerättiin asiakkailta sekä työntekijöiltä. Asiakkaita haastateltiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella ja tehden havaintoja kokeilun aikana. Työntekijät vastasivat kyselyyn. Opinnäytetyössä aineiston analysointi toteutettiin teoriasidonnaisen aineistonanalyysin kautta.
Elämyspilotteihin osallistujista valtaosa koki virtuaalitodellisuuden uskottavana ja elämyksellisenä. Parhaimmillaan osallistujat kokivat läsnäolon eli immersion kokemuksia virtuaalitodellisuudessa. Virtuaalilasikokeiluilla oli pääsääntöisesti positiivisia vaikutuksia osallistujien virkeyteen ja negatiiviset vaikutukset olivat vähäisiä. Pilottiorganisaatioiden työntekijävastaukset osoittivat, että virtuaalilasit sosiaalialalla luovat monipuolisia mahdollisuuksia kuntouttavaan ja innostavaan toimintaan, minkä tavoitteena voi olla oppiminen, rentoutuminen tai uusien asioiden kokeileminen.
Opinnäytetyö osoittaa, että virtuaalilasien tekniikassa ja käyttömukavuudessa on vielä kehittämisen varaa. Tekniikan hyödyntäminen vaatii myös työntekijöiltä kiinnostusta ja aikaa tutustua virtuaalilasien tekniikkaan. Virtuaalitodellisuutta on mahdollista toteuttaa luovien ja sote-alojen kesken yhteistyössä 360-videoita tuottaen, mikä luo asiakkaille osallisuuden kokemuksia ja edistää hyvinvointia. Opinnäytetyömme aihetta voisi jatkossa tutkia pitkittäistutkimuksena, jolloin saataisiin tietoa virtuaalilasien käytön pitempiaikaisista vaikutuksista. Lisäksi tulisi selvittää interaktiivisten ja pelillisten menetelmien tuomia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalalla.
Tutkimustehtävänämme oli selvittää, millaisilla virtuaalielämyksillä voitaisiin tuottaa hyvinvointia ja miten virtuaalisia kokemuksia voitaisiin hyödyntää sosiaali- ja terveysalalla. Aineisto kerättiin asiakkailta sekä työntekijöiltä. Asiakkaita haastateltiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella ja tehden havaintoja kokeilun aikana. Työntekijät vastasivat kyselyyn. Opinnäytetyössä aineiston analysointi toteutettiin teoriasidonnaisen aineistonanalyysin kautta.
Elämyspilotteihin osallistujista valtaosa koki virtuaalitodellisuuden uskottavana ja elämyksellisenä. Parhaimmillaan osallistujat kokivat läsnäolon eli immersion kokemuksia virtuaalitodellisuudessa. Virtuaalilasikokeiluilla oli pääsääntöisesti positiivisia vaikutuksia osallistujien virkeyteen ja negatiiviset vaikutukset olivat vähäisiä. Pilottiorganisaatioiden työntekijävastaukset osoittivat, että virtuaalilasit sosiaalialalla luovat monipuolisia mahdollisuuksia kuntouttavaan ja innostavaan toimintaan, minkä tavoitteena voi olla oppiminen, rentoutuminen tai uusien asioiden kokeileminen.
Opinnäytetyö osoittaa, että virtuaalilasien tekniikassa ja käyttömukavuudessa on vielä kehittämisen varaa. Tekniikan hyödyntäminen vaatii myös työntekijöiltä kiinnostusta ja aikaa tutustua virtuaalilasien tekniikkaan. Virtuaalitodellisuutta on mahdollista toteuttaa luovien ja sote-alojen kesken yhteistyössä 360-videoita tuottaen, mikä luo asiakkaille osallisuuden kokemuksia ja edistää hyvinvointia. Opinnäytetyömme aihetta voisi jatkossa tutkia pitkittäistutkimuksena, jolloin saataisiin tietoa virtuaalilasien käytön pitempiaikaisista vaikutuksista. Lisäksi tulisi selvittää interaktiivisten ja pelillisten menetelmien tuomia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalalla.