Kun lapsi satuttaa : minkälaista apua erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmat kaipaavat, kun lapsi on väkivaltainen
Hänninen, Taru (2019)
Hänninen, Taru
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120123789
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120123789
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli saada erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilta tietoa siitä, millaista apua ja tukea he kaipaavat, kun lapselle ilmenee haastavaa ja väkivaltaista käytöstä. Lisäksi minkälaista näillä lapsilla ilmenevä väkivalta on, ja miten se ilmenee. Tavoite on saada tietää, miten palvelujärjestelmää tulisi kehittää, jotta vanhemmat saisivat oikea-aikaista ja oikeanlaista apua ja tukea. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on saada näiden vanhempien ääntä kuuluville. Tämän haastattelun pohjalta tarkoitukseni on saada myös tietoa, miten palveluja voidaan kehittää monipuolisesti ja kohdennetuksi vanhempien ja perheiden tarpeisiin. Tutkimus tehtiin haastattelemalla vanhempia.
Haastatteluissa tuli ilmi, että väkivalta voi olla hyvinkin erilaista: lyömistä, raapimista, potkimista, huutamista. Väkivaltaa saattoi esiintyä siirtymätilanteissa, tai usein silloin kun lapsi ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vanhemmat kaipasivat tueksi vertaistukea, joko ryhmätapaamisia tai verkossa tapahtuvaa toimintaa. Palveluohjauksen merkitys nousi esille, sekä moniammatillisen tuen tarve. Lisäksi tukihenkilö koettiin tarpeelliseksi. Lyhytaikainen asuminen kodin ulkopuolella esim. viikonlopun ajan on myös äärettömän tärkeä ja tarpeellinen, silloin voi paremmin antaa myös aikaa muille sisaruksille. Lisäksi ehdotettiin digitaalista sovellusta avun saamiseksi ns. SOS-sovelluksen kautta.
Johtopäätöksenä on, että näitä vanhempia ei tulisi jättää yksin, vaan säännöllinen yhteydenotto esim. palveluohjaajalta on tarpeen. Lisäksi vertaistukitoiminnan merkitys nousi esille. Jatkotutkimuksen aiheiksi nousi väkivallan ilmenemisen tutkiminen, miten väärinymmärrys synnyttää haastavaa käytöstä, ja voiko sitä ehkäistä. Lisäksi harrastustoimintojen ja ammattilaisten koulutus tähän asiaan olisi tärkeää.
Haastatteluissa tuli ilmi, että väkivalta voi olla hyvinkin erilaista: lyömistä, raapimista, potkimista, huutamista. Väkivaltaa saattoi esiintyä siirtymätilanteissa, tai usein silloin kun lapsi ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vanhemmat kaipasivat tueksi vertaistukea, joko ryhmätapaamisia tai verkossa tapahtuvaa toimintaa. Palveluohjauksen merkitys nousi esille, sekä moniammatillisen tuen tarve. Lisäksi tukihenkilö koettiin tarpeelliseksi. Lyhytaikainen asuminen kodin ulkopuolella esim. viikonlopun ajan on myös äärettömän tärkeä ja tarpeellinen, silloin voi paremmin antaa myös aikaa muille sisaruksille. Lisäksi ehdotettiin digitaalista sovellusta avun saamiseksi ns. SOS-sovelluksen kautta.
Johtopäätöksenä on, että näitä vanhempia ei tulisi jättää yksin, vaan säännöllinen yhteydenotto esim. palveluohjaajalta on tarpeen. Lisäksi vertaistukitoiminnan merkitys nousi esille. Jatkotutkimuksen aiheiksi nousi väkivallan ilmenemisen tutkiminen, miten väärinymmärrys synnyttää haastavaa käytöstä, ja voiko sitä ehkäistä. Lisäksi harrastustoimintojen ja ammattilaisten koulutus tähän asiaan olisi tärkeää.