Tilkkutäkkielokuva : Puuttuvien kuvien paikkaaminen jälkituotannossa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin, kuinka puuttuvien kuvien jättämiä tarinallisia aukkoja on mahdollista korjata jälkikäteen. Opinnäytetyön tekijä päätyi aiheeseen, kun hän joutui tämän ongelman äärelle lopputyöelokuvansa Bändi Nimeltä Rasvaton Maito kanssa.

Tutkimus tehtiin vertailemalla elokuvan ensimmäistä ja viimeistä leikkausversiota toisiinsa. Tehtyjä muutoksia avattiin ja perusteltiin, minkä lisäksi molemmat versiot esitettiin elokuva-alan opiskelijoille. Nämä katsojat vastasivat sitten kysymyksiin, joiden perusteella pystyttiin päättelemään, onko muutoksissa onnistuttu.

Tutkimuksen tuloksena oli, että elokuvasta puuttuvia kuvia on mahdollista korvata muilla keinoilla. Se on kuitenkin hyvin aikaa vievää ja työlästä, eikä lopputuloksesta todennäköisesti tule niin yhtenäistä, kuin mitä se olisi voinut olla, jos kuvia ei olisi puuttunut.

The purpose of this thesis was to examine whether it is possible to fix a film in post-production when it lacks several crucial shots that are needed to clarify the story. The subject was chosen as the author encountered this problem in his graduation film A Band Called Milk.

The examination was done by comparing the first and last edited versions of the film. The differences between them were analyzed and there was an attempt to justify the changes. In addition, both versions of the film were shown to a group of film students, who then answered questions. From their answers it was deduced, whether the filmmakers had been successful in fixing the film.

The result was that it is possible to fix a film that lacks important shots, but it is by no means a desirable situation. It takes a great deal of time and effort, and the end result is unlikely to be as coherent a film as it would have been, had all the required shots been available.