Salaattikirvan biologisen torjunnan tehostaminen kasvihuoneviljelyssä
Pajunen, Minna (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120825399
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019120825399
Tiivistelmä
Salaattikirva (Nasonovia ribisnigri) on maailmanlaajuisesti yksi salaatin tärkeimmistä tuholaisista ja sitä esiintyy yhä useammin suomalaisilla salaattia viljelevillä kasvihuoneviljelmillä. Salaattikirva viihtyy salaatin sisäosissa ja on siten hankalasti torjuttava.
Opinnäytetyön toimeksiantaja on Biotus Oy. Työn tarkoituksena oli selvittää salaattikirvan biologisen torjunnan tehostamista tutkimalla eri torjuntaeliöiden toimivuutta salaattikirvan torjunnassa. Työhön liittyy kirjallisuuskatsaus salaattikirvan biologisesta torjunnasta tehdyistä tutkimuksista. Tutkimus oli kaksiosainen. Esikokeella etsittiin ne eliöt, joilla on torjuntavaikutusta salaattikirvaan. Kokeessa oli mukana salaattikirvan biologisessa torjunnassa yleisesti käytettyjen harsokorennon toukan (Chrysoperla carnea) ja kirvakiilukaisen (Aphelinus abdominalis) lisäksi isosukkulamadot (Steinernema feltiae), kesärikkalude (Orius majusculus) ja jauhiaislude (Macrolophus pygmaeus). Isosukkulamadoilla ei ollut vaikutusta salaattikirvaan. Kirvakiilukainen ei sopinut käytettyyn koemalliin, ja jätettiin siksi pois tutkimuksen toisesta osasta.
Kolmen kokeen koesarjana tehtyyn tutkimuksen toiseen osaan valikoituivat harsokorennon toukka, kesärikkalude ja jauhiaislude. Ne osoittautuivat toimiviksi salaattikirvan torjunnassa häkkikokeessa, jossa salaattikirva oli torjuntaeliöiden ainoa ravinnonlähde. Kesärikkalude tappoi kahdessa päivässä 86 % kirvoista. Harsokorennon toukka tappoi samassa ajassa 70 %, ja jauhiaislude 61 % kirvoista. Kokeiden perusteella ei voida päätellä, kuinka hyvin kyseiset torjuntaeliöt saalistavat salaattikirvaa todellisessa tilanteessa kasvihuoneviljelmällä. Tämä vaatii lisätutkimuksia.
Opinnäytetyön toimeksiantaja on Biotus Oy. Työn tarkoituksena oli selvittää salaattikirvan biologisen torjunnan tehostamista tutkimalla eri torjuntaeliöiden toimivuutta salaattikirvan torjunnassa. Työhön liittyy kirjallisuuskatsaus salaattikirvan biologisesta torjunnasta tehdyistä tutkimuksista. Tutkimus oli kaksiosainen. Esikokeella etsittiin ne eliöt, joilla on torjuntavaikutusta salaattikirvaan. Kokeessa oli mukana salaattikirvan biologisessa torjunnassa yleisesti käytettyjen harsokorennon toukan (Chrysoperla carnea) ja kirvakiilukaisen (Aphelinus abdominalis) lisäksi isosukkulamadot (Steinernema feltiae), kesärikkalude (Orius majusculus) ja jauhiaislude (Macrolophus pygmaeus). Isosukkulamadoilla ei ollut vaikutusta salaattikirvaan. Kirvakiilukainen ei sopinut käytettyyn koemalliin, ja jätettiin siksi pois tutkimuksen toisesta osasta.
Kolmen kokeen koesarjana tehtyyn tutkimuksen toiseen osaan valikoituivat harsokorennon toukka, kesärikkalude ja jauhiaislude. Ne osoittautuivat toimiviksi salaattikirvan torjunnassa häkkikokeessa, jossa salaattikirva oli torjuntaeliöiden ainoa ravinnonlähde. Kesärikkalude tappoi kahdessa päivässä 86 % kirvoista. Harsokorennon toukka tappoi samassa ajassa 70 %, ja jauhiaislude 61 % kirvoista. Kokeiden perusteella ei voida päätellä, kuinka hyvin kyseiset torjuntaeliöt saalistavat salaattikirvaa todellisessa tilanteessa kasvihuoneviljelmällä. Tämä vaatii lisätutkimuksia.