Nuorten osallistaminen laitoshoidon laadunarviointiin itsearviointipelin avulla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää sijoitettujen nuorten mielipiteitä laitosasumisesta Turun kaupungin lastenkodissa. Osallisuuden ja kuulluksi tulemisen tärkeyteen on herätty viime vuosina erityisesti lastensuojelussa. Osallisuudella tarkoitetaan mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihin, kuulla itseä koskevista päätöksistä ja ilmaista oma mielipide. Näistä asioista säädetään myös erilaisissa laeissa. Osallisuus on myös sitä, että annetaan mahdollisuus olla vaikuttamatta. Kuulluksi tulemisen kannalta on tärkeää myös se, että nuorella olisi mahdollisuus vaikuttaa omiin arkipäiväisiin asioihin.

Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen tutkimus. Mielipiteet kerättiin pelaamalla yhteisön kokemuspeliä, jonka on kehittänyt Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. Peli on ollut käytössä jo pääkaupunkiseudulla ja se on tarkoitus saada muuallekin Suomeen osaksi laitoshoidon kehittämistä ja nuorten osallisuuden tueksi. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli pilotoida pelin käyttöä Turussa. Järjestimme lastenkodilla kaksi pelikertaa, joihin osallistui kaksi nuorta ja heidän lisäkseen ohjaaja, jonka johdolla peliä pelattiin. Lisäksi nuorille toteutettiin Webropol-kysely, jonka tavoitteena oli tavoittaa myös ne nuoret, jotka eivät pelikerroille osallistuneet. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista ja vastaukset anonyymejä. Webropolkyselyyn saimme kolme vastausta.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että nuoret ovat pääasiassa tyytyväisiä arkeensa laitoksessa. Mielipiteitä jakoivat yhteisöllisyys ja yhteydenpito kavereihin. Nuoret kokivat, että esimerkiksi laitoksen tiukat säännöt rajoittivat kavereiden tapaamista sekä kyläilyä laitoksessa. Yhteisöllinen tekeminen tuntui välillä pakotetulta ja he toivoivat, että olisi lisää vapaaehtoista toimintaa. Myös laitostuminen huoletti nuoria, kun moni asia tuotiin tai tehtiin heille valmiina. Nuorille laitos on koti, jossa on turvallista olla ja jossa on mukavia ohjaajia ympärillä. Heitä tuetaan esimerkiksi koulunkäynnissä ja yhteydenpidossa perheeseen. Heille tulevaisuus näyttää valoisalta ja he kokevat, että siihen on myös mahdollista vaikuttaa.

The goal of this bachelor´s thesis was to find out the opinions of what the adolescences in foster care thought about the living conditions in a foster care institution. Especially in child protection, people have realized the importance of the client’s own involvement in things and the sense of being heard. What we mean with involvement is the possibility to have an influence on your own personal business, be heard on decisions that concern you and to portray your own opinions on things.

Our bachelor´s thesis was a qualitative research. The opinions of the adolescences were gathered by playing a community experience game, that has been developed by Socca - The Centre of Excellence on Social Welfare in the Helsinki Metropolitan Area. The game has been used already in the Helsinki Metropolitan area and the intention has been to start using it all around Finland as a part of developing foster care and to support adolescences involvement. The purpose of this bachelor´s thesis was to pilot the use of this game in Turku. We organized two gaming days in the children's home, and we got two participants and an employee from the children´s home who led the game. As an addition to this we also conducted a Webropol survey for the ones that couldn´t or didn´t want to play the game. Answering the survey was voluntary and all the answers were anonymous. We got three answers to the survey.

From the results we can tell that the adolescences are mainly content with their everyday life in foster care. Some division between results were with sense of community and keeping in contact with friends. The adolescences felt that for example the strict rules in the institution limited seeing their friends and bringing friends to the institution. The communal activities felt a bit forced and the young hoped there would be more voluntary activities. The adolescences also brought up multiple times, that they were worried about the potential institutionalisation of the children. They consider the institution as their home where it is safe to be at and that they have nice and comfortable employees always around them and supporting them. The adolescences get a lot of support with school and support in keeping in touch with their families. For them the future seems bright and they feel like they can have an influence on things.