Suonensisäisellä jodivarjoaineella tehtävä PET-TT-tutkimus : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Janhonen, Pihla; Urpelainen, Anne (2019)
Janhonen, Pihla
Urpelainen, Anne
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226422
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226422
Tiivistelmä
Positroniemissiotomografia-tietokonetomografia (PET-TT) on lääketieteellisen kuvantamisen hybridimenetelmä, jonka kliininen käyttö on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla. Se yhdistää positroniemissiotomografian ja tietokonetomografian informaation, jolloin tutkimuksen kliininen merkitys nousee. Tutkimuksen suorittamiseksi käytetään radioaktiivista merkkiainetta. Usein käytetään myös jodipitoista varjoainetta tietokonetomografiakuvan diagnostisen laadun parantamiseksi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajien tietoa PET-TT tutkimuksista, joissa käytetään suonensisäistä varjoainetta. Sen tarkoituksena oli kuvailla varjoaineella tehtävän PET-TT-tutkimuksen hyviä käytäntöjä kansainvälisiä lähteitä käyttäen. Työlle oli asetettu kaksi tutkimuskysymystä: 1. Mitkä käytännöt on todettu hyviksi jodivarjoaineella tehtävässä PET-TT-tutkimuksessa? 2. Mitkä ovat erityispiirteet jodivarjoaineella tehtävässä PET-TT-tutkimuksessa röntgenhoitajan näkökulmasta? Opinnäytetyön aineisto kerättiin tieteellisestä kirjallisuudesta, artikkeleista ja tutkimuksista. Haun apuna käytettiin viittä eri tietokantaa. Tiedonhaun tuloksena työhön valittiin kymmenen artikkelia. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja työ on hankkeistettu Tampereen ammattikorkeakouluun. Opinnäytetyön idea on saatu KSSHP:n isotooppilaboratoriolta, ja he saavat työn käyttöönsä. Työllä pyrittiin tuottamaan suomenkielistä tietoa isotooppiosastolla työskenteleville röntgenhoitajille.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että varjoainetehostettu PET-TT on todettu tehostamatonta tarkemmaksi tutkimusmenetelmäksi, koska varjoaineen käyttö parantaa pehmytkudosten, verisuonten ja muiden anatomisten rakenteiden erottuvuutta. Jodivarjoaineesta johtuvat artefaktat kuvissa eivät ole yleensä kliinisesti merkittäviä. Eri varjoainekonsentraatioita tutkittaessa ei niiden välillä huomattu merkittävää eroa artefaktojen tuottamisessa PET-TT-kuvaan. Varjoainetehosteista, diagnostista TT-tutkimusta voidaan käyttää PET:n attenuaatiokorjauksen laskentaan, jolloin voidaan säästää potilaan sädeannoksessa.
Opinnäytetyö toi yhteistyökumppanille suomenkielistä tietoa suonensisäisellä jodivarjoaineella tehtävästä PET-TT-tutkimuksesta. Aihetta voisi jatkossa tutkia keskittymällä hyviin käytänteisiin tietyn sairauden PET-TT-tutkimuksessa. Myös oraalisen varjoaineen käyttöä ja vaikutusta PET-TT-tutkimuksissa voitaisiin tutkia.
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä röntgenhoitajien tietoa PET-TT tutkimuksista, joissa käytetään suonensisäistä varjoainetta. Sen tarkoituksena oli kuvailla varjoaineella tehtävän PET-TT-tutkimuksen hyviä käytäntöjä kansainvälisiä lähteitä käyttäen. Työlle oli asetettu kaksi tutkimuskysymystä: 1. Mitkä käytännöt on todettu hyviksi jodivarjoaineella tehtävässä PET-TT-tutkimuksessa? 2. Mitkä ovat erityispiirteet jodivarjoaineella tehtävässä PET-TT-tutkimuksessa röntgenhoitajan näkökulmasta? Opinnäytetyön aineisto kerättiin tieteellisestä kirjallisuudesta, artikkeleista ja tutkimuksista. Haun apuna käytettiin viittä eri tietokantaa. Tiedonhaun tuloksena työhön valittiin kymmenen artikkelia. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja työ on hankkeistettu Tampereen ammattikorkeakouluun. Opinnäytetyön idea on saatu KSSHP:n isotooppilaboratoriolta, ja he saavat työn käyttöönsä. Työllä pyrittiin tuottamaan suomenkielistä tietoa isotooppiosastolla työskenteleville röntgenhoitajille.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että varjoainetehostettu PET-TT on todettu tehostamatonta tarkemmaksi tutkimusmenetelmäksi, koska varjoaineen käyttö parantaa pehmytkudosten, verisuonten ja muiden anatomisten rakenteiden erottuvuutta. Jodivarjoaineesta johtuvat artefaktat kuvissa eivät ole yleensä kliinisesti merkittäviä. Eri varjoainekonsentraatioita tutkittaessa ei niiden välillä huomattu merkittävää eroa artefaktojen tuottamisessa PET-TT-kuvaan. Varjoainetehosteista, diagnostista TT-tutkimusta voidaan käyttää PET:n attenuaatiokorjauksen laskentaan, jolloin voidaan säästää potilaan sädeannoksessa.
Opinnäytetyö toi yhteistyökumppanille suomenkielistä tietoa suonensisäisellä jodivarjoaineella tehtävästä PET-TT-tutkimuksesta. Aihetta voisi jatkossa tutkia keskittymällä hyviin käytänteisiin tietyn sairauden PET-TT-tutkimuksessa. Myös oraalisen varjoaineen käyttöä ja vaikutusta PET-TT-tutkimuksissa voitaisiin tutkia.
