Mäntytukin katkonta ja arvosaanto esimerkkileimikoissa
Gummerus, Tommi (2019)
Gummerus, Tommi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326651
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121326651
Tiivistelmä
Mäntytukin sahaustulokseen ja arvosaantoon vaikuttaa olennaisesti männyn laatu. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millainen mäntyleimikko tuottaa hyvän arvosaannon yritykselle ja millaisia tunnusmerkkejä tällaisella hyvälaatuisella leimikolla on. Opinnäytetyön tilaajana toimi Versowood Oy. Tutkimuksessa määriteltiin ja valokuvattiin kolme uudistushakkuu- ja kaksi harvennushakkuumäntyleimikkoa, jotka tulivat korjuuseen ja kuljetettiin tehtaalle vastaanottomittaukseen. Tehtaalla tukkiröntgenin avulla tutkimuksen mäntytukkierät laadutettiin. Eri leimikoista saatuja laatuprosentteja vertailtiin keskenään ja tehtaalla saatuihin keskimääräisiin laatuprosentteihin. Männyn laadun lisäksi tutkimuksessa selvitettiin määräeroja hakkuukone- ja tehdasmittauksessa.
Leimikoiden väliset erot osoittautuivat varsin pieniksi. Mäntyvaltaiselta kuivahkolta kankaalta, jolla oli melko vähän sekapuuta, saatiin uudistushakkuulla tutkimuksen paras laadullinen tulos. Jotta leimikoiden laadusta saatiin parempi kokonaiskuva, koeleimikoita vertailtiin metsäjärjestelmästä satunnaisesti valikoituihin vertailuleimikoihin. Tämän perusteella voitiin sanoa tutkimusleimikoiden olevan laadultaan keskiarvoa parempia.
Tutkimuksessa kuivahkon kankaan männiköstä saatiin prosentuaalisesti suurempi A-laadun oksattoman mäntytukin osuus, mutta tuoreen kankaan sekapuustoisesta vanhasta metsiköstä saatiin kuutiomääränä enemmän A-laadun tukkia. Tulokset ovat loogisia ja samansuuntainen metsänhoidon suosituksien kanssa. Tutkimuksen myötä todettiin, että leimikolta tulisi kerätä pohjatietoa enemmän ja tutkittavia leimikoita tulisi olla enemmän, jotta kattavien johtopäätösten tekeminen olisi mahdollista.
Leimikoiden väliset erot osoittautuivat varsin pieniksi. Mäntyvaltaiselta kuivahkolta kankaalta, jolla oli melko vähän sekapuuta, saatiin uudistushakkuulla tutkimuksen paras laadullinen tulos. Jotta leimikoiden laadusta saatiin parempi kokonaiskuva, koeleimikoita vertailtiin metsäjärjestelmästä satunnaisesti valikoituihin vertailuleimikoihin. Tämän perusteella voitiin sanoa tutkimusleimikoiden olevan laadultaan keskiarvoa parempia.
Tutkimuksessa kuivahkon kankaan männiköstä saatiin prosentuaalisesti suurempi A-laadun oksattoman mäntytukin osuus, mutta tuoreen kankaan sekapuustoisesta vanhasta metsiköstä saatiin kuutiomääränä enemmän A-laadun tukkia. Tulokset ovat loogisia ja samansuuntainen metsänhoidon suosituksien kanssa. Tutkimuksen myötä todettiin, että leimikolta tulisi kerätä pohjatietoa enemmän ja tutkittavia leimikoita tulisi olla enemmän, jotta kattavien johtopäätösten tekeminen olisi mahdollista.