Lähestymiskiellon toimivuus
Kekäläinen, Heli (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226238
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121226238
Tiivistelmä
Lähestymiskieltolain säätämiseen tähdännyt lakialoite sai vuonna 1995 eduskunnassa 101 allekirjoittajaa. Lakihankkeella pyrittiin parisuhdeväkivallan vähentämiseen. Lain valmistelun eri vaiheissa tavoiteltiin tehokkaita keinoja suojata erityisesti fyysisen ja henkisen väkivallan mutta myös vakavan häirinnän uhreja. Lähestymiskieltolaki (898/1998) astui voimaan vuoden 1999 alussa.
Tutkimuksella pyrittiin selvittämään lähestymiskiellon toimivuutta rikoksen uhrien auttajan, Rikosuhripäivystyksen näkökulmasta. Kiellon toimivuutta tutkittiin perehtymällä lainsäätäjien tavoitteisiin ja uhrien auttajan kokemuksiin tavoitteiden toteutumisesta.
Tutkimus toteutettiin oikeussosiologisella tutkimusotteella. Oikeussosiologisessa tutkimuksessa tarkastellaan oikeuden ja muiden yhteiskunnan toiminta-alueiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Oikeussosiologinen tutkimus sijoittuu oikeustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen välimaastoon. Lähestymiskieltolain tavoitteita tutkittiin lainopillisella tutkimusmenetelmällä ja tavoitteiden toteutumista empiirisellä laadullisella tutkimuksella.
Lähestymiskielto on yksi tärkeä osa rikoksen uhrien kanssa tehtävää turvasuunnitelmaa Rikosuhripäivystyksen auttamistyössä. Valtaosassa tapauksia lähestymiskieltoon määrätty noudattaa kieltoa, mutta pieni osa rikkoo kieltoa, monet heistä toistuvasti. Tämän sinnikkään rikoksenuusijajoukon kuriin saamiseksi uhrien auttaja kaipaa poliisilta aktiivisempaa otetta ja uusien teknisten valvontakeinojen käyttöönoton mahdollisuutta.
Rikoksen uhrien auttajan näkökulmasta lähestymiskielto täyttää suuren osan sille lainsäädäntötyössä asetetuista tavoitteista. Näyttää kuitenkin siltä, että usein kiellon toimivuus riippuu liian paljon siitä, kunnioittaako kieltoon määrätty tuomioistuimen päätöstä.
Tutkimuksella pyrittiin selvittämään lähestymiskiellon toimivuutta rikoksen uhrien auttajan, Rikosuhripäivystyksen näkökulmasta. Kiellon toimivuutta tutkittiin perehtymällä lainsäätäjien tavoitteisiin ja uhrien auttajan kokemuksiin tavoitteiden toteutumisesta.
Tutkimus toteutettiin oikeussosiologisella tutkimusotteella. Oikeussosiologisessa tutkimuksessa tarkastellaan oikeuden ja muiden yhteiskunnan toiminta-alueiden välisiä vuorovaikutussuhteita. Oikeussosiologinen tutkimus sijoittuu oikeustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen välimaastoon. Lähestymiskieltolain tavoitteita tutkittiin lainopillisella tutkimusmenetelmällä ja tavoitteiden toteutumista empiirisellä laadullisella tutkimuksella.
Lähestymiskielto on yksi tärkeä osa rikoksen uhrien kanssa tehtävää turvasuunnitelmaa Rikosuhripäivystyksen auttamistyössä. Valtaosassa tapauksia lähestymiskieltoon määrätty noudattaa kieltoa, mutta pieni osa rikkoo kieltoa, monet heistä toistuvasti. Tämän sinnikkään rikoksenuusijajoukon kuriin saamiseksi uhrien auttaja kaipaa poliisilta aktiivisempaa otetta ja uusien teknisten valvontakeinojen käyttöönoton mahdollisuutta.
Rikoksen uhrien auttajan näkökulmasta lähestymiskielto täyttää suuren osan sille lainsäädäntötyössä asetetuista tavoitteista. Näyttää kuitenkin siltä, että usein kiellon toimivuus riippuu liian paljon siitä, kunnioittaako kieltoon määrätty tuomioistuimen päätöstä.