Lapsen osallisuutta tukevat menetelmät toimintaterapiaprosessin arviointi- ja tavoitteenasetteluvaiheessa

Abstract

Lasten osallisuus ja sen lisääminen on tällä hetkellä ajankohtainen teema niin toimintaterapiassa, kuin muuallakin yhteiskunnassa. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli etsiä 4–12-vuotiaiden lasten toimintaterapiassa käytettäviä menetelmiä, jotka mahdollistavat lapsen oman näkemyksen esiin tulemisen arviointi- tai tavoitteenasetteluvaiheessa. Asiakaslähtöisyyteen perustuvan toimintaterapian top-down -lähestymistavan mukaan näissä vaiheissa on tärkeää selvittää lapsen näkemykset hänen toiminnallisista toiveista, tarpeista, rooliodotuksista, vahvuuksista, pulmista ja niiden tärkeysjärjestyksestä. Tavoitteena oli koostaa näitä selvittäviä, lasta osallistavia menetelmiä, jotta niiden käyttöönotto helpottuisi ja lasten parissa työskentelevien toimintaterapeuttien asiakaslähtöinen työskentelyote vahvistuisi.

Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui 21 artikkelista, joista tunnistettiin 27 sisäänottokriteerit täyttävää menetelmää. Menetelmiä arvioitiin suhteessa tutkimuskysymyksiin ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla niitä luokiteltiin käyttötarkoituksen sekä niiden esiin tuomien toiminnallisten näkemysten mukaan. Menetelmistä 26 soveltui käytettäväksi arviointivaiheessa ja yksi tavoitteenasetteluvaiheessa. Seitsemän menetelmää olivat sopivia sekä arviointi- että tavoitteenasetteluvaiheessa käytettäväksi. Suurin osa menetelmistä selvitti lapsen näkemystä hänen toiminnallisista pulmistaan ja useat myös vahvuuksista. Kirjallisuuskatsauksen yhtenä johtopäätöksenä syntyi näkemys, että selkeä erottelu toiveiden ja tarpeiden tai rooliodotusten välillä on haasteellista, sillä ympäristötekijöiden vaikutuksesta syntyneet tarpeet ja rooliodotukset voivat vaikuttaa yksilön toiveisiin. Osan menetelmistä havaittiin kohdentuvan tarkasti rajattuun toimintoon, kun taas osa selvitti laajemmin elämän eri osa-alueita.