Muistisairasta aviopuolisoaan hoitavan ikääntyneen omaishoitajan jaksaminen
Sulonen, Terhi (2019)
Sulonen, Terhi
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121727097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121727097
Tiivistelmä
Geronomi-opintoihin kuuluvan opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää muistisairasta aviopuolisoaan hoitavien ikääntyneiden omaishoitajien jaksamista. Tarkoituksena oli myös tutkia, mitkä asiat auttavat omaishoitajia jaksamaan arjessa sekä omaishoitajan ja muistisairaan omaishoidettavan aviosuhteen muuttumista ja sen vaikutusta jaksamiseen.
Tutkimusta varten haastateltiin neljää ikääntynyttä omaishoitajaa, jotka hoitavat muistisairasta aviopuolisoaan. Haastatteluissa pyrittiin selvittämään omaishoitajan jaksamista kokonaisvaltaisesti, kuten mitkä asiat auttavat häntä jaksamaan, oliko hän saanut tukea jaksaakseen, millaista tukea hän on saanut ja mistä. Lisäksi pyrittiin selvittämään, oliko aviosuhde muuttunut hoivasuhteeksi ja kuinka mahdollinen muutos oli vaikuttanut omaishoitajan jaksamiseen.
Haastatteluissa nousi esiin perheeltä, sukulaisilta, ystäviltä ja naapureilta saatu tuki ja apu sekä sen tärkeys. Tuella ja avulla oli merkitys omaishoitajan jaksamiseen. Jaksamisessa auttoivat mm. harrastukset, käsityöt, ulkona liikkuminen, syöminen, lepo, nukkuminen ja oman voinnin tunteminen hyväksi. Omaishoitajista suurin osa oli saanut vertaistukea ja kokenut sen hyvänä ja antoisana. Myös palveluohjaajan tärkeys ja häneltä saatu tuki nousivat esiin.
Tulosten mukaan aviosuhde oli muuttunut hoivasuhteeksi. Tämä ei kuitenkaan ollut molemminpuolista. Omaishoitajista aviosuhde oli muuttunut hoivasuhteeksi, heidän puolisoistaan ei. Muutos oli tapahtunut vähitellen, pitkän ajan kuluessa. Yhden omaishoitajan ja hänen puolisonsa kohdalla aviosuhde ei ollut täysin muuttunut hoivasuhteeksi. Omaishoitaja koki olevansa hoitaja, mutta silti he olivat vielä enemmän aviopuoliso kuin hoitaja ja hoidettava. Omaishoitajista jokainen oli hyväksynyt aviosuhteen muutoksen. Kaksi omaishoitajista oli aviosuh-teen muutoksen lisäksi hyväksynyt myös puolisonsa muistisairauden.
Tutkimusta varten haastateltiin neljää ikääntynyttä omaishoitajaa, jotka hoitavat muistisairasta aviopuolisoaan. Haastatteluissa pyrittiin selvittämään omaishoitajan jaksamista kokonaisvaltaisesti, kuten mitkä asiat auttavat häntä jaksamaan, oliko hän saanut tukea jaksaakseen, millaista tukea hän on saanut ja mistä. Lisäksi pyrittiin selvittämään, oliko aviosuhde muuttunut hoivasuhteeksi ja kuinka mahdollinen muutos oli vaikuttanut omaishoitajan jaksamiseen.
Haastatteluissa nousi esiin perheeltä, sukulaisilta, ystäviltä ja naapureilta saatu tuki ja apu sekä sen tärkeys. Tuella ja avulla oli merkitys omaishoitajan jaksamiseen. Jaksamisessa auttoivat mm. harrastukset, käsityöt, ulkona liikkuminen, syöminen, lepo, nukkuminen ja oman voinnin tunteminen hyväksi. Omaishoitajista suurin osa oli saanut vertaistukea ja kokenut sen hyvänä ja antoisana. Myös palveluohjaajan tärkeys ja häneltä saatu tuki nousivat esiin.
Tulosten mukaan aviosuhde oli muuttunut hoivasuhteeksi. Tämä ei kuitenkaan ollut molemminpuolista. Omaishoitajista aviosuhde oli muuttunut hoivasuhteeksi, heidän puolisoistaan ei. Muutos oli tapahtunut vähitellen, pitkän ajan kuluessa. Yhden omaishoitajan ja hänen puolisonsa kohdalla aviosuhde ei ollut täysin muuttunut hoivasuhteeksi. Omaishoitaja koki olevansa hoitaja, mutta silti he olivat vielä enemmän aviopuoliso kuin hoitaja ja hoidettava. Omaishoitajista jokainen oli hyväksynyt aviosuhteen muutoksen. Kaksi omaishoitajista oli aviosuh-teen muutoksen lisäksi hyväksynyt myös puolisonsa muistisairauden.