Hukassa on hyvä paikka: Puvustuksen suunnittelu ja toteutus lasten ja nuorten harrastajateatterille
Mehtonen, Sini (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121727153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121727153
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on Mikkelin Vekkuliteatterin toteuttaman Hukassa on hyvä paikka -musikaalin puvustuksen suunnittelu ja toteutus. Näytelmä esitettiin toukokuussa 2019 Mikkelin Paukkulan Artium -salissa. Työn tavoitteena oli seurata järjestelmällistä suunnitteluprosessia ja luoda lopputuloksena yhtenäinen ilme näytelmään. Puvustuksessa pyrittiin käyttämään ja muokkaamaan pukuvarastosta valmiina löydettyjä pukuja mahdollisimman paljon.
Puvustuksen tavoitteena oli käyttää näyttelijöiden omia ajatuksia ja ideoita puvustuksen suunnittelun tukena. Suunnitteluprosessissa myös hyödynnettiin ohjaajan ajatuksia sekä näyttelijöiden kanssa keskusteltiin heidän rooleistaan. Nämä keskustelut toimivat puvustuksen suunnittelun tukena, kun käsikirjoitusta ja sen hahmoja analysoitiin. Tällä pyrittiin luomaan puvustukselle yhtenäinen ja hahmojen persoonallisuutta heijastava ilme.
Pukusuunnittelun tukena on käytetty J. Michael Gilletten (2013) suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, joka koostuu seitsemästä vaiheesta: sitoutuminen, analyysi, tutkimus, haudonta, valinta, toteutus, arviointi. Nämä seitsemän vaihetta vievät suunnittelua eteenpäin hyödyntäen paluukierroksia ja heijastellen suunnittelun kehittymistä aikaisempiin vaiheisiin. Käsikirjoituksen analyysia tehdessä käytettiin apuna Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) kehittämää analysointimetodia, jossa etsitään vastauksia metodissa listattuihin selkeisiin kysymyksiin käsikirjoituksen avulla.
Puvustuksen lopputulos sai positiivisen vastaanoton niin yleisöltä kuin yhteistyötaholta. Näyttelijöiltä pyydetyt roolihahmoanalyysit tukivat pukusuunnittelua ja niiden avulla saavutettiin yhtenäinen ilme puvustukselle ja se toimi myös esityksen muiden visuaalisten osa-alueiden kanssa hyvin yhteen. Gilletten suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallin avulla käytiin suunnitteluprosessi hyvin yksityiskohtaisesti läpi ja näin varmistettiin, että suunnittelussa otettaisiin kaikki yksityiskohdat huomioon ja saataisiin aikaan toimiva lopputulos.
Puvustuksen tavoitteena oli käyttää näyttelijöiden omia ajatuksia ja ideoita puvustuksen suunnittelun tukena. Suunnitteluprosessissa myös hyödynnettiin ohjaajan ajatuksia sekä näyttelijöiden kanssa keskusteltiin heidän rooleistaan. Nämä keskustelut toimivat puvustuksen suunnittelun tukena, kun käsikirjoitusta ja sen hahmoja analysoitiin. Tällä pyrittiin luomaan puvustukselle yhtenäinen ja hahmojen persoonallisuutta heijastava ilme.
Pukusuunnittelun tukena on käytetty J. Michael Gilletten (2013) suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, joka koostuu seitsemästä vaiheesta: sitoutuminen, analyysi, tutkimus, haudonta, valinta, toteutus, arviointi. Nämä seitsemän vaihetta vievät suunnittelua eteenpäin hyödyntäen paluukierroksia ja heijastellen suunnittelun kehittymistä aikaisempiin vaiheisiin. Käsikirjoituksen analyysia tehdessä käytettiin apuna Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) kehittämää analysointimetodia, jossa etsitään vastauksia metodissa listattuihin selkeisiin kysymyksiin käsikirjoituksen avulla.
Puvustuksen lopputulos sai positiivisen vastaanoton niin yleisöltä kuin yhteistyötaholta. Näyttelijöiltä pyydetyt roolihahmoanalyysit tukivat pukusuunnittelua ja niiden avulla saavutettiin yhtenäinen ilme puvustukselle ja se toimi myös esityksen muiden visuaalisten osa-alueiden kanssa hyvin yhteen. Gilletten suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallin avulla käytiin suunnitteluprosessi hyvin yksityiskohtaisesti läpi ja näin varmistettiin, että suunnittelussa otettaisiin kaikki yksityiskohdat huomioon ja saataisiin aikaan toimiva lopputulos.