Kissa vieköön! : Pukusuunnittelu näytelmään Pekka Töpöhäntä
Kortelainen, Emmi (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121727175
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121727175
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä suunniteltiin Imatran IRTI-teatterin kesän 2019 näytelmän Pekka Töpöhäntä puvustus. Näytelmän tekstin oli Gösta Knutssonin alkuperäisestä tarinasta dramatisoinut Helena Anttonen ja näytelmän ohjaajana toimi Jorma Piispanen.
Näytelmän tarina kertoo maalta kaupunkiin muuttavasta Pekka-kissasta, joka muuttaa asumaan Harjukujalle, jossa asuu joukko muitakin kissoja. Pekka on vähän erilainen kuin muut kissat, koska hänellä ei ole pitkää häntää vain pieni töpö. Harjukujalla asuu Monni, joka ei pidä Pekasta ja alkaakin kutsua pilkallaan tätä Pekka Töpöhännäksi. Näytelmä kestää noin puolitoista tuntia väliajan kanssa ja sen aikana Pekasta tulee sankari, hän käy koulussa sekä teatterissa ja juhlii syntymäpäiviään, Monnin aina yrittäen pilata muiden hauskanpidon. Näytelmän lopussa Pekka ja muut kissat auttavat Monnia pitämään kotinsa korjaamalla sen talkoovoimin, jolloin Monnistakin löytyy ystävällinen puoli.
Pukusuunnitteluprosessi on esitelty käyttäen apuna J. Michael Gilletten seitsemän kohdan suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, joka on kehitetty teatterityöhön. Lisäksi työssä on käytetty havainnointia ja käsikirjoituksen sekä hahmojen analysointia suunniteltaessa puvustusta. Tavoitteena pukusuunnittelussa oli suunnitella kissahahmot niin, että ne olivat tunnistettavissa kissoiksi, vaikka niitä näytteli selvästi ihminen kahdella jalalla seisoen.
Näytelmän puvustus ammensi inspiraationsa 1950-luvun muodista sekä oikeista kissoista suunniteltaessa kissahahmojen värejä, korvia ja häntiä. Puvustus ei ollut suoraan ja tarkkaan otettu 50-luvun muodista, vaan se heijasteli tuon ajan tyyliä. Puvustuksen valmistuksessa käytettiin mahdollisimman paljon jo valmiiksi IRTI-teatterin pukuvarastosta löytyneitä vaatteita, joita muokattiin sekä värjättiin näytelmään sopivaksi. Muutama puku valmistettiin kuitenkin alusta alkaen itse.
Opinnäytteen lopputuotoksena syntyi näytelmän Pekka Töpöhäntä pukusuunnitelma ja siitä valmistettu, näyttämöllä nähty puvustus. Puvustus heijasteli 1950-luvun muodin pääpiirteitä, mutta oli pukusuunnittelijan omanäkemys. Näyttelijät olivat lavalla tunnistettavissa kissoiksi, vaikka he liikkuvatkin kahdella jalalla korvien, häntien ja maskien avulla.
Näytelmän tarina kertoo maalta kaupunkiin muuttavasta Pekka-kissasta, joka muuttaa asumaan Harjukujalle, jossa asuu joukko muitakin kissoja. Pekka on vähän erilainen kuin muut kissat, koska hänellä ei ole pitkää häntää vain pieni töpö. Harjukujalla asuu Monni, joka ei pidä Pekasta ja alkaakin kutsua pilkallaan tätä Pekka Töpöhännäksi. Näytelmä kestää noin puolitoista tuntia väliajan kanssa ja sen aikana Pekasta tulee sankari, hän käy koulussa sekä teatterissa ja juhlii syntymäpäiviään, Monnin aina yrittäen pilata muiden hauskanpidon. Näytelmän lopussa Pekka ja muut kissat auttavat Monnia pitämään kotinsa korjaamalla sen talkoovoimin, jolloin Monnistakin löytyy ystävällinen puoli.
Pukusuunnitteluprosessi on esitelty käyttäen apuna J. Michael Gilletten seitsemän kohdan suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, joka on kehitetty teatterityöhön. Lisäksi työssä on käytetty havainnointia ja käsikirjoituksen sekä hahmojen analysointia suunniteltaessa puvustusta. Tavoitteena pukusuunnittelussa oli suunnitella kissahahmot niin, että ne olivat tunnistettavissa kissoiksi, vaikka niitä näytteli selvästi ihminen kahdella jalalla seisoen.
Näytelmän puvustus ammensi inspiraationsa 1950-luvun muodista sekä oikeista kissoista suunniteltaessa kissahahmojen värejä, korvia ja häntiä. Puvustus ei ollut suoraan ja tarkkaan otettu 50-luvun muodista, vaan se heijasteli tuon ajan tyyliä. Puvustuksen valmistuksessa käytettiin mahdollisimman paljon jo valmiiksi IRTI-teatterin pukuvarastosta löytyneitä vaatteita, joita muokattiin sekä värjättiin näytelmään sopivaksi. Muutama puku valmistettiin kuitenkin alusta alkaen itse.
Opinnäytteen lopputuotoksena syntyi näytelmän Pekka Töpöhäntä pukusuunnitelma ja siitä valmistettu, näyttämöllä nähty puvustus. Puvustus heijasteli 1950-luvun muodin pääpiirteitä, mutta oli pukusuunnittelijan omanäkemys. Näyttelijät olivat lavalla tunnistettavissa kissoiksi, vaikka he liikkuvatkin kahdella jalalla korvien, häntien ja maskien avulla.