"Ei se kuitenkaan muista" - Muistolipas muistisairaiden ikäihmisten palvelukotiin viriketuokioiden ohjaamisen tueksi

Abstract

Tämän toiminnallisen kehittämistyön tarkoituksena oli luoda Suutarin Pihlajan palvelukotiin muistolipas, jonka avulla henkilökunta voi järjestää musiikillisia viriketuokioita muistisairaille ikäihmisille. Muistolipas koostui helistimistä, tuoksupurkeista, laminoiduista valokuvista sekä oppaasta, joka sisälsi kattavat ohjeet viriketuokioiden järjestämiseen ja muistisairaiden ohjaamiseen. Työn tavoitteena oli tuoda iloa ja virkistystä asukkaiden arkeen, antaa kanavia tunteiden purkamiseen sekä innostaa henkilökunta lippaan käyttöön, jotta tunteita herättävät viriketuokiot juurtuisivat osaksi palvelukodin arkea. Muistoja herättävät viriketuokiot koostuivat vahvan vuorovaikutuksen lisäksi laulamisesta, soittamisesta, valokuvien katselusta, erilaisten tuoksujen ihmettelystä, äänimaisemien kuuntelusta ja mielikuvajumpasta. Viriketuokioista kerätyn palautteen perusteella niiden voidaan todeta olevan odotettuja hetkiä palvelukodin arjessa, nostavan esiin muistoja ja lisäävän vanhusten välistä keskinäistä vuorovaikutusta vielä viriketuokioiden jälkeenkin. Erityisesti musiikin vaikutus muistisairaiden ikäihmisten muistiin huomattiin olevan ihmeellistä: tarinat lapsuudesta, omista vanhemmista ja sota-ajalta nostivat esiin vahvoja tunteita. Toiminnallisen opinnäytetyön tekeminen Suutarin Pihlajassa oli positiivinen kokemus myös opinnäytetyön ohjaajalle. Lämmin tunnelma, muistisairaiden ikäihmisten ja henkilökunnan suulliset palautteet sekä spontaanit tunnereaktiot viestittivät opinnäytetyön tavoitteen toteutuneen.