Rakennekalkituksen mahdollisuudet Etelä-Suomen savipeltojen fosforikuormituksen vähentäjänä

Abstract

Itämeren rehevöitymisongelman yksi osa on maataloudesta peräisin olevan fosforin huuhtoutuminen jokien kautta Itämereen. Savipeltojen fosforimäärä on yleensä erityisen suuri ja savimaan eroosio sekä fosforin huuhtouma ovat suuria, mikäli myös maan rakenne on huono. Etelä-Suomessa on runsaasti savipitoisia peltoja, joiden fosforihuuhtoumaan on mahdollista vaikuttaa rakennekalkituksella. Ruotsalaistutkimuksista saatujen tulosten perusteella laskettuna kokonaisfosforin huuhtoumaa savimailta on mahdollista vähentää 23–53 %, kun rakennekalkitus suoritetaan oikein.

HELCOM:n tavoite Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi edellyttää typen ja fosforin huuhtouman vähentämistä. Fosforihuuhtouman Suomelle asetettu vähennystavoite on 330 tonnia fosforia per vuosi, josta yli 165 tonnia on vielä saavuttamatta. Suomen vähennystavoite on kohdennettu Suomenlahdelle.

Suomenlahteen laskevien jokien valuma-alueella ELY-keskusten alueiden perusteella laskettuna on noin 248 tuhatta hehtaaria savipeltoa, ja näiltä pelloilta huuhtoutuvan kokonaisfosforin määrä on laskennallisesti vaihteluvälillä 123–400 tonnia vuodessa.

Tästä määrästä rakennekalkituksella pystyisi vähentämään vähintään 28 tonnia kokonaisfosforia (123 tonnista per vuosi, minimivähennyksellä 23 %) ja enintään 212 tonnia kokonaisfosforia (400 tonnista per vuosi, maksimivähennyksellä 53 %). HELCOM:n kokonaisfosforin jäljellä olevasta vähintään 165 tonnia vuodessa vähennystavoitteesta tämä tarkoittaisi vähintään 17 % ja enintään 128 % tulosta Suomenlahden fosforimäärän vähennyksessä, mikäli kaikki Uudenmaan, Hämeen ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten alueiden savipellot rakennekalkittaisiin onnistuneesti.

Eutrophication in the Baltic Sea is a significant problem. It is partly because of phosphorus leaching from agriculture. The amount of phosphorus in clayey fields is often remarkably high, and erosion and phosphorus leaching are also high, if the soil structure is poor. Southern Finland is rich in clayey fields, whose phosphorus leaching can be affected by structure liming. Swedish researches show that with structure liming phosphorus leaching from clayey soil can be reduced as much as 23–53 %, if structure liming is performed right.

To achieve a good ecological status in the Baltic Sea, HELCOM has set targets to reduce phosphorus and nitrogen inputs to the Baltic Sea to a sustainable level. The reduction target to phosphorus for Finland is set to 330 tons per year, which is only partly achieved. The Finnish reduction target is targeted to the Gulf of Finland.

In the drainage basins of rivers flowing into the Gulf of Finland have about 248 hectares of clayey fields when counted on levels of 3 southern ELY centres. Total phosphorus leaching from those fields can be counted to be about 123–400 tonnes per year.

From this amount of phosphorus at least 28 tonnes of total phosphorus (from 123 tonnes with minimum reduction 23 %) and at most 212 tonnes of total phosphorus (from 400 tonnes with maximum reduction 53 %) could be reduced with structure liming. This compared to HELCOM’s remaining reduction target (at least 165 tonnes per year) would mean at least 17 % and at most 128 % result, if all clayey fields from ELY centres Uusimaa, Häme and Southeast Finland could be structure limed successfully.