Andlighet som resurs i diakonens arbete

Abstract

Detta examensarbete behandlar andlighet i förhållande till diakoni och arbetets syfte är att beskriva andlighetens betydelse för diakonens arbete. De frågeställningar som arbetet utgår från är: vad är kristen andlighet, hur kommer andligheten till uttryck i diakonens arbete och hur kan diakonen bemöta människors andliga behov? Arbetet baserar sig på litteraturstudier med både religionsvetenskapliga och teologiska källor. Den teoretiska referensramen tar bland annat upp den kristna människo- och gudssynen och hur den påverkar både den enskilda människan samt människan som del av en gemenskap. Andligheten betyder för diakonen en resurs som ger stöd för ett kärleksfullt förhållningssätt i arbetet att bemöta människor i olika livssituationer. Kristen andlighet är att söka gemenskap med Gud i bön och gemenskap genom Jesus Kristus som förebild. Diakonens uttryck för andlighet kommer fram både genom diakonens närvaro och hur diakonen bemöter den enskilda människan: med omsorg och respekt. Bönen är ett redskap för diakonen i mötet med människan och tydliggör samarbetet med Gud. Andlighet är inget som kan eller ska tvingas fram från diakonen utan utgår alltid från Gud. Diakonen kan genom sitt förhållningssätt och med sin kunskap stödja människan att finna sin grundidentitet i Gud.

Tämä lopputyö käsittelee engellisyyden suhdetta diakoniaan, ja työn tavoitteena on kuvata hengellisyyden merkitystä diakonin työssä. Työn keskeisiä kysymyksiä ovat: Mitä kristillinen hengellisyys on? Miten hengellisyys näkyy diakonin työssä ja miten diakonityöntekijä voi vastata ihmisten hengellisiin tarpeisiin? Työ perustuu teologisiin ja uskontotieteellisiin allisuuslähteisiin. Teoreettisessä viitekehyksessä tarkastellaan muun muassa kristillistä ihmis- ja Jumalakuvaa, ja miten tämä kuva vaikuttaa yksilöön ja yksilöön osana yhteisöä. Kun diakoni kohtaa työssään eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä, hengellisyys on voimavara joka tukee rakastavaa suhtautumistapa. Kristillinen hengellisyys on yhteyden etsimistä Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta, Jeesuksen ollessa esikuvana rukouksessa ja yhteisöllisyydessä. Diakonin hengellisyys ilmenee diakonin läsnäolon kautta, ja myös diakonin tavassa kohdata ihminen huolenpidolla ja kunnioituksella. Ihmisen kohtaamisessa rukous on diakonille väline joka selventää yhteistyötä Jumalan kanssa. Hengellisyys lähtee aina Jumalasta eikä diakonin tarvitse tai pidä sitä pakottaa. Diakoni voi suhtautumisensa ja tietonsa kautta tukea ihmistä löytämään perimmäisen identiteettinsä Jumalassa.

This thesis examines the relationship between spirituality and diakonia. The purpose of this work is to describe the significance of spirituality in the work of the deacon. Central questions in the thesis are: What is Christian spirituality? How is this spirituality expressed in the deacon’s work and how can the deacon meet the spiritual needs of the people? The thesis is based on literature studies with sources from both theology and the science of religion. The theoretical frame of reference discusses among other things the Christian view of man and of God, and how this view affects both the individual and the individual as part of a community. Spirituality for the deacon is a resource that supports a loving approach when meeting people in different stages of life. Christian spirituality is to seek communion with God through Jesus Christ as a role model in prayer and fellowship. The deacon’s spirituality is expressed both through his / her presence and by the way the deacon meets the individual: with care and respect. When meeting the individual, prayer is a tool used by the deacon to illustrate and clarify that he/she is a co-worker with God. The deacon’s spirituality is never to be forced but always has its source in God. Through the deacon’s knowledge, and by the way he/she approaches the individual, the deacon may support people in finding their core identity in God.