Kulutusluottoja koskevan lainsäädännön uudistus
Nykänen, Matias (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121927687
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019121927687
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kuluttajaluottoja koskevan lainsäädännön kehittymistä ja sen taustalla vaikuttaneita lainsäätäjän motiiveja ja tavoitteita. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lainopillista kirjoituspöytätutkimusta, tarkoituksena tutkia voimassa olevaa oikeutta. Nykyinen kuluttajaluottoja koskeva lainsäädäntö on kehittynyt vuosien saatossa jaksoittain, joista viimeisimmät muutokset astuivat voimaan 1.9.2019. Yksi keskeisistä lainuudistuksista oli vuonna 2013 voimaan astunut korkokatto, joka koski niin sanottuja pikaluottoja eli pikavippejä.
Korkokatolla pyrittiin hillitsemään alle 2 000 euron suuruisien kuluttajaluottojen aiheuttamia velkaongelmia. Lain soveltamisen piiriin kuuluvien luottojen todellinen vuosikorko sai olla enintään viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Sääntely ohjasi luotonantoa epätoivottuun suuntaan, sillä keskimääräiset luottomäärät ovat vain kasvaneet sääntelyn kiertämiseksi.
1.9.2019 voimaan astuneella lakiuudistuksella laajennettiin korkokatto koskemaan lähes kaikkia kuluttajaluottoja. Lain soveltamisen piiriin kuuluvan luoton korkoa ei saa sopia 20 prosenttia korkeammaksi. Tämän lisäksi luotonmyöntäjien oikeutta periä muita luottokustannuksia rajoitettiin. Tutkimusaineistoa eli pääasiassa lain valmisteluun liittyviä asiakirjoja ja lakitekstiä analysoitiin etsimällä siinä esiintyville asioille merkityssisältö.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä todettiin lainsäätäjän tehneen lainmuutoksia motiivinaan erityisesti kalleimpien kuluttajaluottojen aiheuttamien velkaongelmien vähentäminen, oikeusprosessin ketteröittäminen, vertaislainaa ottaneen kuluttajan laillisen aseman parantaminen ja oikeustilan selkeyttäminen.
Korkokatolla pyrittiin hillitsemään alle 2 000 euron suuruisien kuluttajaluottojen aiheuttamia velkaongelmia. Lain soveltamisen piiriin kuuluvien luottojen todellinen vuosikorko sai olla enintään viitekorko lisättynä 50 prosenttiyksiköllä. Sääntely ohjasi luotonantoa epätoivottuun suuntaan, sillä keskimääräiset luottomäärät ovat vain kasvaneet sääntelyn kiertämiseksi.
1.9.2019 voimaan astuneella lakiuudistuksella laajennettiin korkokatto koskemaan lähes kaikkia kuluttajaluottoja. Lain soveltamisen piiriin kuuluvan luoton korkoa ei saa sopia 20 prosenttia korkeammaksi. Tämän lisäksi luotonmyöntäjien oikeutta periä muita luottokustannuksia rajoitettiin. Tutkimusaineistoa eli pääasiassa lain valmisteluun liittyviä asiakirjoja ja lakitekstiä analysoitiin etsimällä siinä esiintyville asioille merkityssisältö.
Opinnäytetyön johtopäätöksinä todettiin lainsäätäjän tehneen lainmuutoksia motiivinaan erityisesti kalleimpien kuluttajaluottojen aiheuttamien velkaongelmien vähentäminen, oikeusprosessin ketteröittäminen, vertaislainaa ottaneen kuluttajan laillisen aseman parantaminen ja oikeustilan selkeyttäminen.