Sydänkuntoutujien kokemuksia psykososiaalisesta tuesta kuntoutumisessa
Nisonen, Saara (2011)
Nisonen, Saara
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104043876
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104043876
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin, millaisia kokemuksia sydänkuntoutujilla oli kuntoutumisesta sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen, sekä millaista psykososiaalista tukea he tarvisivat ja saivat kuntoutumisessa. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa sydänkuntoutujien kuntoutumisesta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sydänkuntoutuksen kehittämisessä. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Keski-Suomen Sydänpiiri ry.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää sydänkuntoutujaa. Sydänkuntoutujat olivat sepelvaltimotautikohtaukseen sairastuneita henkilöitä. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelun ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Sydänkuntoutujat kuvasivat sairastumiseen reagoimisesta, sairastumisen aiheuttamia negatiivisia ja positiivisia tuntemuksia, aktiivisuuttaan kuntoutujina, omaisten suhtautumista sairastumiseen sekä elämistä sairauden kanssa. Kuntoutujien kokemus kuntoutumisesta oli yleensä myönteinen. Kuntoutujat tarvitsivat psykososiaalisena tukena tietoa ja mahdollisuutta puhua kokemuksistaan. Psykososiaalisena tukena he saivat vertaistukea, tietoa erityisesti lääkärien ja kirjallisuuden kautta, sekä mahdollisuuden puhumiseen lääkärin tai vertaisten kanssa. Vertaistuki korostui itsenäisenä tukimuotona sekä yhdistyen tiedon saantiin ja puhumiseen. Tulosten perusteella kuntoutujat saivat sellaista psykososiaalista tukea, jota tarvitsivat.
Sydänkuntoutujat olivat aktiivisia ja itsenäisiä oman kuntoutumisensa edistämisessä ja heille riitti saamansa psykososiaalinen tuki. Kuntoutujat käyttivät vähänlaisesti julkisen terveydenhuollon kuntoutuspalveluja, mutta hyötyivät järjestötoiminnasta. Sydänkuntoutuksen kehittämisen kannalta on olennaista pohtia, millaisen vastuun kuntoutuja kykenee ottamaan kuntoutumisestaan ja miten tavoitetaan ne kuntoutujat, jotka tarvitsevat enemmän psykososiaalista tukea kuntoutumisessa.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää sydänkuntoutujaa. Sydänkuntoutujat olivat sepelvaltimotautikohtaukseen sairastuneita henkilöitä. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelun ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Sydänkuntoutujat kuvasivat sairastumiseen reagoimisesta, sairastumisen aiheuttamia negatiivisia ja positiivisia tuntemuksia, aktiivisuuttaan kuntoutujina, omaisten suhtautumista sairastumiseen sekä elämistä sairauden kanssa. Kuntoutujien kokemus kuntoutumisesta oli yleensä myönteinen. Kuntoutujat tarvitsivat psykososiaalisena tukena tietoa ja mahdollisuutta puhua kokemuksistaan. Psykososiaalisena tukena he saivat vertaistukea, tietoa erityisesti lääkärien ja kirjallisuuden kautta, sekä mahdollisuuden puhumiseen lääkärin tai vertaisten kanssa. Vertaistuki korostui itsenäisenä tukimuotona sekä yhdistyen tiedon saantiin ja puhumiseen. Tulosten perusteella kuntoutujat saivat sellaista psykososiaalista tukea, jota tarvitsivat.
Sydänkuntoutujat olivat aktiivisia ja itsenäisiä oman kuntoutumisensa edistämisessä ja heille riitti saamansa psykososiaalinen tuki. Kuntoutujat käyttivät vähänlaisesti julkisen terveydenhuollon kuntoutuspalveluja, mutta hyötyivät järjestötoiminnasta. Sydänkuntoutuksen kehittämisen kannalta on olennaista pohtia, millaisen vastuun kuntoutuja kykenee ottamaan kuntoutumisestaan ja miten tavoitetaan ne kuntoutujat, jotka tarvitsevat enemmän psykososiaalista tukea kuntoutumisessa.