Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsätalouden tuholaislajeihin
Leppänen, Katriina (2020)
Leppänen, Katriina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001161329
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202001161329
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos aiheuttaa lukuisia muutoksia Suomen luonnossa, sen eläin- ja kasvilajistossa. Osa lajeista hyötyy ilmastonmuutoksesta, osa taas kärsii siitä. Lämpenevä ilmasto luo suotuisat elinolosuhteet useille metsätalouden tuholaislajeille, jotka eivät aiemmin ole selviytyneet Suomessa ankarien talvien takia. Puita säiden ääri-ilmiöt stressaavat ja heikentävät samalla niiden puolustuskykyä tuholaisia vastaan.
Hirvi, joka aiheuttaa suurimmat bioottiset tuhot vuosittain metsätaloudelle, lukeutuu ilmastonmuutoksesta kärsiviin lajeihin. Se on sopeutunut viileään ilmastoon, eikä kestä lämpötilan nousua vaan kärsii lämpöstressistä. Hirven on todettu saavan lämpöstressin oireita lämpötilan ylittäessä 14 astetta. Vaikka lumipeitteen oheneminen tulevaisuudessa helpottaisikin hirven liikkumista talvisin, sen on ennustettu siirtyvän tulevina vuosina pohjoisemmaksi viileämmän ilmanalan perässä. Leudompien talvien ansiosta pienempien hirvieläinten kannat kasvavat ja ne siirtyvät keskisempään Suomeen.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös myyräkantojen syklisyyteen: todennäköisesti syklisyys heikentyy koko maassa, ja etenkin Pohjois-Suomessa kannanvaihtelut muuttuvat pääasiassa vuodenaikaisiksi. Tämä vaikuttaa myös myyrätuhoihin. Uusimpien tutkimusten mukaan myyrät sopeutunevat ilmastonmuutokseen kohtuullisen lyhyen ikänsä ja lyhyen sukupolvenvälinsä ansiosta.
Useat tuhohyönteiset hyötyvät lämpenevästä ilmastosta, niin Suomessa jo olemassa olevat kuin tänne rantautuvat uudetkin lajit. Muun muassa ruskomänty-, tähtikudos- ja pulskamailapistiäinen ovat osoittaneet runsastumisen merkkejä viime vuosina. Myös havununna, jonka ei uskottu vielä joitakin vuosia sitten pärjäävän Suomessa, on lisääntynyt. Se on Euroopassa pelätty tuholainen, samoin sen sukulainen lehtinunna.
Myös juurikäävän pelätään lisääntyvän ja leviävän pohjoisempaankin Suomeen. Juurikäävän torjunnassa kantokäsittelyn merkitys korostuu tulevaisuudessa, samoin puulajin vaihto saastuneessa metsikössä. Juurikääpää vastaan on kehitteillä uusia torjuntakeinoja. Tutkimuksissa on löydetty juurikäävälle vahingollisia viruksia, joiden avulla käävän leviämistä voitaisiin rajoittaa metsässä. Tämä on kuitenkin vasta tutkimusasteella. Tärkein torjuntakeino kaikkien tuholaisten suhteen on metsän oikea-aikainen hoito, sekametsien suosiminen ja monimuotoisuuden vaaliminen. Myös tutkimuksen ja käytännön yhteistyö sekä vieraslajien seuranta ovat keskeisessä roolissa.
Hirvi, joka aiheuttaa suurimmat bioottiset tuhot vuosittain metsätaloudelle, lukeutuu ilmastonmuutoksesta kärsiviin lajeihin. Se on sopeutunut viileään ilmastoon, eikä kestä lämpötilan nousua vaan kärsii lämpöstressistä. Hirven on todettu saavan lämpöstressin oireita lämpötilan ylittäessä 14 astetta. Vaikka lumipeitteen oheneminen tulevaisuudessa helpottaisikin hirven liikkumista talvisin, sen on ennustettu siirtyvän tulevina vuosina pohjoisemmaksi viileämmän ilmanalan perässä. Leudompien talvien ansiosta pienempien hirvieläinten kannat kasvavat ja ne siirtyvät keskisempään Suomeen.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös myyräkantojen syklisyyteen: todennäköisesti syklisyys heikentyy koko maassa, ja etenkin Pohjois-Suomessa kannanvaihtelut muuttuvat pääasiassa vuodenaikaisiksi. Tämä vaikuttaa myös myyrätuhoihin. Uusimpien tutkimusten mukaan myyrät sopeutunevat ilmastonmuutokseen kohtuullisen lyhyen ikänsä ja lyhyen sukupolvenvälinsä ansiosta.
Useat tuhohyönteiset hyötyvät lämpenevästä ilmastosta, niin Suomessa jo olemassa olevat kuin tänne rantautuvat uudetkin lajit. Muun muassa ruskomänty-, tähtikudos- ja pulskamailapistiäinen ovat osoittaneet runsastumisen merkkejä viime vuosina. Myös havununna, jonka ei uskottu vielä joitakin vuosia sitten pärjäävän Suomessa, on lisääntynyt. Se on Euroopassa pelätty tuholainen, samoin sen sukulainen lehtinunna.
Myös juurikäävän pelätään lisääntyvän ja leviävän pohjoisempaankin Suomeen. Juurikäävän torjunnassa kantokäsittelyn merkitys korostuu tulevaisuudessa, samoin puulajin vaihto saastuneessa metsikössä. Juurikääpää vastaan on kehitteillä uusia torjuntakeinoja. Tutkimuksissa on löydetty juurikäävälle vahingollisia viruksia, joiden avulla käävän leviämistä voitaisiin rajoittaa metsässä. Tämä on kuitenkin vasta tutkimusasteella. Tärkein torjuntakeino kaikkien tuholaisten suhteen on metsän oikea-aikainen hoito, sekametsien suosiminen ja monimuotoisuuden vaaliminen. Myös tutkimuksen ja käytännön yhteistyö sekä vieraslajien seuranta ovat keskeisessä roolissa.