Omaisten tukeminen taiteen ja kulttuurin menetelmin perhekeskeisessä saattohoidossa : työmenetelmänä terapeuttinen valokuva Karinakodissa

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin kehittämisprojektina Lounais-Suomen saattohoitosäätiön Karinakodille. LSSS:n ylläpitämä Karinakoti sijaitsi Turun Hirvesalossa. Karinakoti tarjosi perhekeskeistä ja laadukasta saattohoitoa 20-vuoden ajan. Hoidon periaatteina tärkeimpiin hoidollisiin periaatteisiin kuuluivat hyvä perushoito, kivun ja muiden oireiden lievitys ja hoito sekä kärsimyksen ehkäisy ja henkisen hyvinvoinnin huomioiminen. Omaisten tukeminen oli yksi heidän osaamisalueistaan.

Tämän kehittämisprojektin tarve lähti alkujaan Karinakodilta ja tavoitteena oli löytää taidelähtöinen työmenetelmä omaisten tukemiseen. Sekundaaritavoitteena oli altistaa omainen ja saattohoidossa oleva potilas taidekokemukselle.

Kehittämisprojekti toteutettiin henkilöstöä osallistavalla menetelmällä. Kehittämisprojektin tarkoituksena oli henkilökunnan osaamisen vahvistaminen omaisten tukemiseen taiteen ja kulttuurin keinoin perhekeskeisessä saattohoidossa. Saattohoitoon sopivaksi taidemuodoksi valikoitui valokuva ja valokuvaus. Valokuvaan haettiin terapeuttista ja vuorovaikutuksellista näkökulmaa. Projektin edetessä kokemusasiantuntijan rooli nousi merkittävällä tavalla esiin. Projektin tuotoksena syntyi taideputki. Taideputki ja terapeuttinen valokuva osoittautui sopivaksi menetelmäksi perheen tukemiseen saattohoidossa. Projektin toteutusaikoina LSSS teki päätöksen saattohoitoa tuottavan toiminnan päättymisestä Karinakodista.

Tutkimukset osoittavat taiteella ja kulttuurilla olevan postiivisia vaikutuksia fyysiseen, psyykkiseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Taiteella ja kulttuurilla on avaimet sinne, minne muut menetelmät eivät yllä, surun ja ilon ytimeen. Myös tämän kehittämisprojektin arviot osoittivat taiteen arvon ja tukivat aikaisempia tutkimuksia. Valokuva taidemuotona nähtiin sopivan saattohoitoon ja omaisten tukemiseen myös Karinakodissa. Terapeuttisella valokuvan käytöllä arvioitiin olevan työkaluluonne. Arvioissa tuli esiin ajallinen liikkumatila, kuvat lohduttavat, mahdollistaa vuorovaikutuksen ja kuvat toimivat purkautumis- ja viestintävälineenä. Jatkokehittämisen kannalta korostui taide ja kulttuurin menetelmien tärkeys etenkin kaupungeissa ja saattohoitoyksiköissä, jossa ei ole rikasta luontoa ympärillä.

This thesis was executed as a development project for Karinakoti of LSSS, Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö (‘South-West Finland Hospice Care Foundation’). Karinakoti was a hospice care unit located in Hirvensalo, Turku, offering family-centered quality hospice care for 20 years. The main principles of care included good basic care, relief and treatment of pain and other symptoms, preventing suffering, and supporting mental well-being. Family care was one of their areas of expertise.

The need for this development project came originally from Karinakoti, and the goal was to find an art centered working method for family support. A secondary goal was to provide art experience for the hospice patients and their family members.

The development project was carried out through a staff-engaging method. The purpose of the development project was to strengthen staff know-how in supporting family members with means of art and culture in family-centered hospice care. Photography was chosen as an art form suitable for hospice care, with a therapeutic and interactive perspective. The role of an expert by experience proved to be significant during the project. A result of the project was named Taideputki (‘art tube’). Taideputki and therapeutic photography were found to be a suitable method for family support in hospice care. During the project, the LSSS decided to close down hospice care in Karinakoti.

Research suggest that arts and culture have positive effects on physical, psychic, mental, and social well-being. Arts and culture provide keys into where other methods cannot reach, into the heart of sorrow and joy. Evaluations gained in this development project also showed the value of art, thus supporting previous research. Photograph as an art form was proved suitable as part of hospice care and family support also in Karinakoti. Therapeutic use of photographs was seen as a working tool. Moving in time, comfort, interaction, method for unburdening and communication were terms expressed in evaluations. Further development of methods involving arts and culture is needed, especially in cities and hospice care units that do not have a rich surrounding natural environment.