Toista lastaan odottavien perheiden tuen tarve
Alanen, Tytti; Wahlman, Heli (2008)
Alanen, Tytti
Wahlman, Heli
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2008
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905062471
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200905062471
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa toista lastaan odottavien perheiden tuen tarvetta. Tutkimuksemme oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin opinnäytetyömme tutkimusta varten tehdyllä kyselylomakkeella, joka oli puolistrukturoitu. Kyselylomakkeessa oli sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeet jaettiin Porin seudun äitiysneuvoloihin ja terveydenhoitajat jakoivat kyselylomakkeet toista lastaan odottaville vanhemmille. Kyselylomakkeita jaettiin 184 kappaletta, joista palautui 69. Tutkimuksen vastausprosentti oli 37,5 %. Vastaukset analysoitiin Excelin Tixel- taulukkolaskentaohjelmalla. Tulokset esitettiin prosentteina, kuvioina ja taulukkoina. Avointen kysymysten vastaukset esitettiin suorina lainauksina. Tutkimuksen tulosten mukaan toinen raskaus muutti vastaajien perhe-elämää, parisuhdetta tai esikoisen käyttäytymistä jonkin verran. Muutoksia, joita perhe-elämässä tapahtui, olivat isän lisääntynyt osallistuminen esikoisen ja kodin hoitoon. Toinen raskaus vaikutti parisuhteeseen vähentämällä seksin määrää, lisäämällä ristiriitoja tai lähentämällä vanhempia. Vastauksista ilmeni, että jotkut esikoiset odottivat tulevaa vauvaa, toiset taas olivat huomionhakuisia, mustasukkaisia ja kiukuttelevia. Tuloksista ilmeni, että isän ja esikoisen huomioiminen äitiysneuvolassa koettiin tärkeäksi. Vanhemmat tarvitsivat terveydenhoitajalta aikaa tiedon jakamiseen, keskusteluun, kuunteluun ja läsnäoloon. Tietoa ja ohjausta he tarvitsivat raskausajasta, raskauden aikaisista häiriöistä, omasta hyvinvoinnista, esikoisen tukemisesta elämänmuutoksessa ja synnytyksestä. Vanhemmat tarvitsivat yksilöllistä, moniammatillista ja perhekeskeistä tukea. Vanhemmista suurin osa tarvitsi tukea toisen raskauden aikana. Tulosten mukaan terveydenhoitaja käytti vanhempien kanssa eniten aikaa tiedon jakamiseen, keskusteluun, kuunteluun ja läsnäoloon, joihin he aikaa tarvitsivatkin. Äidit saivat perheenjäsenistä eniten tukea. Vanhemmat saivat tietoa ja ohjausta raskausajasta, raskauden aikaisista häiriöistä ja omasta hyvinvoinnista. Vastaajista noin puolet koki saaneensa yksilöllistä tukea ja noin kolmasosa moniammatillista ja perhekeskeistä tukea. Vanhemmat saivat tukea melko hyvin. Tuloksista voi päätellä, että vanhempien tuen tarve ja saanti eivät aina vastanneet toisiaan. Tutkimustulostemme pohjalta terveydenhoitajat voivat kehittää toimintaansa vastaamaan paremmin toista lastaan odottavien perheiden tarpeisiin.