Säilörehun korjuun organisointi eteläpohjalaisilla maitotiloilla

Abstract

Säilörehun tuotannon järjestäminen on yksi maitotilan peruskysymyksistä. Maidontuottajan on päätettävä miten säilörehunkorjuu hoidetaan. Vaihtoehtoja säilörehun korjuuseen ja varastointiin on monia. Tutkimuksen tarkoituksena oli hakea vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten eteläpohjalaiset maidontuottajat ovat järjestäneet säilörehunkorjuun sekä miten säilörehunkorjuun organisoinnilla voidaan alentaa säilörehuntuotannon yksikkökustannuksia. Tutkimuksen tilat on osajoukko kilpailukykyä maidontuotantoon – hankkeen aineistosta, joka kerättiin kesän 2010 aikana lomakehaastattelun avulla Pro Agria Etelä-Pohjanmaan toimesta. Tutkimukseen kuului 225 maitotilaa, joista opinnäytetyössäni tarkasteltiin 162 maitotilaa. Tutkimustulosten mukaan maitotiloilla korjattiin yleisimmin esikuivattua säilörehua, vain muutamat maidontuottajat korjasivat tuoresäilörehua. Yleisimmin niittomurskaus tehtiin omalla niittomurskaimella. Alle 30 lypsylehmän maitotiloilla säilörehu korjattiin yleisimmin pyöröpaaleihin joko omilla koneilla tai urakointina. Pyöröpaalien suosio pääasiallisena säilörehuvarastona laski maitotilojen koon kasvaessa. Isoilla maitotiloilla säilörehu varastoitiin yleisimmin laakasiiloon. Eniten yhteiskoneita oli tarkkuussilppuriketjua käyttävillä maidontuottajilla. Noukinvaunu oli suosituin säilörehunkorjuukone suurilla tiloilla. Säilörehunkorjuun hehtaarikustannus laskettiin 14 maitotilalle. Näistä kuusi maitotilaa varastoi säilörehun pyöröpaaliin ja kahdeksan laakasiiloon. Edullisimpaan hehtaarikustannukseen päästiin ulkoistamalla säilörehunkorjuu. Edullisiin yksikkökustannuksiin on mahdollista päästä myös omilla korjuukoneilla, kun korjattava pinta-ala on riittävän suuri.

Organization of silage production on a dairy farm is a fundamental issue. A dairy farmer has to decide with which technology silage harvesting is handled. There are many options for silage harvesting and storage. This investigation was designed to seek answers to the following questions: how milk producers in South Ostrobothnia have arranged their silage harvesting and how the organization of silage harvesting can reduce the unit costs per hectare of silage making. Dairy farms in the investigation are participating in The Competitiveness of Milk Production project and the data was collected during the summer of 2010 using a written interview: Pro Agria South Ostrobothnia collected the data. The investigation included 225 dairy farms and in the thesis I examined data from 162 dairy farms. According to the results dairy farms most commonly harvested pre-dried silage. Only a few dairy producers made fresh silage. Usually the mowing was carried out using the farmer’s own mower. Dairy farms with less than 30 dairy cows harvested mostly round bales: either with their own machines or through a contractor. The popularity of round bales for silage storage decreases significantly when the size of dairy farm grows. Most commonly large dairy farms stored their silage in silos. Co-owned machines are most common for milk producers who harvested silage using a forage harvester. A silage trailer was the most popular silage harvesting method for large dairy farms. The silage harvest cost per hectare was calculated on 14 dairy farms. On six dairy farms the silage storage form was round bales. On eight dairy farms the silage storage was done using a silo. The cheapest cost per hectare was achieved by outsourcing silage harvesting. A low unit cost per hectare is possible to reach using your own harvesting machines when the harvested area is big enough.