"Mut kaikkien tärkein on se, että niistä saa puhua." - Ensihoitohenkilökunnan kokemuksia kriisiavun tarpeesta
Eskman, Kati; Niinimäki, Mikko (2010)
Eskman, Kati
Niinimäki, Mikko
Hämeen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104285132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201104285132
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään teläsuomalaisen
pelastuslaitoksen yksikön ensihoitohenkilökunnan kriisiavun tarvetta henkisesti kuormittavien hälytystehtävien jälkeen. Yksikössä ei ole käytössä
organisoituja työtilanteiden jälkeen tapahtuvia purkutilanteita. Jokaisen
työntekijän vastuulla on itse hakeutua työterveyshuoltoon käsittelemään mahdollisia psyykkisiä tai henkisiä oireita, jotka ovat seurauksia vaikeista
työtilanteista.
Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin kevään 2010 aikana teemahaastatteluiden avulla. Opinnäytetyöhön haastateltiin kahdeksaa ensihoitohenkilökunnan työntekijää, jotka olivat
koulutukseltaan sairaanhoitajia tai ensihoitajia (AMK). Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että pelastuslaitoksen ensihoitohenkilökunnalla
on tarvetta järjestetylle kriisiavulle. Sairaanhoitajat ja ensihoitajat kokevat haasteelliset hälytystehtävät henkisesti kuormittavina. Suurin osa
ensihoitohenkilökunnasta kokee henkisesti kuormittavien hälytystehtävien jälkeen tarvetta keskustella tapahtuneesta työtovereiden kanssa ohjatussa ryhmässä, jonka järjestää ulkopuolinen henkilö. Tuloksista selvisi, että tärkeää keskustelun koolle kutsumisessa on se, että työntekijöiden anonymiteetti säilyy.
Opinnäytetyöstä saatujen tulosten avulla voitaisiin perustella kriisiavun kehittämistä työyksikköön. Hyvin organisoidun kriisiavun myötä ensihoitohenkilöstön työssä jaksamista voidaan parantaa.
pelastuslaitoksen yksikön ensihoitohenkilökunnan kriisiavun tarvetta henkisesti kuormittavien hälytystehtävien jälkeen. Yksikössä ei ole käytössä
organisoituja työtilanteiden jälkeen tapahtuvia purkutilanteita. Jokaisen
työntekijän vastuulla on itse hakeutua työterveyshuoltoon käsittelemään mahdollisia psyykkisiä tai henkisiä oireita, jotka ovat seurauksia vaikeista
työtilanteista.
Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin kevään 2010 aikana teemahaastatteluiden avulla. Opinnäytetyöhön haastateltiin kahdeksaa ensihoitohenkilökunnan työntekijää, jotka olivat
koulutukseltaan sairaanhoitajia tai ensihoitajia (AMK). Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että pelastuslaitoksen ensihoitohenkilökunnalla
on tarvetta järjestetylle kriisiavulle. Sairaanhoitajat ja ensihoitajat kokevat haasteelliset hälytystehtävät henkisesti kuormittavina. Suurin osa
ensihoitohenkilökunnasta kokee henkisesti kuormittavien hälytystehtävien jälkeen tarvetta keskustella tapahtuneesta työtovereiden kanssa ohjatussa ryhmässä, jonka järjestää ulkopuolinen henkilö. Tuloksista selvisi, että tärkeää keskustelun koolle kutsumisessa on se, että työntekijöiden anonymiteetti säilyy.
Opinnäytetyöstä saatujen tulosten avulla voitaisiin perustella kriisiavun kehittämistä työyksikköön. Hyvin organisoidun kriisiavun myötä ensihoitohenkilöstön työssä jaksamista voidaan parantaa.