"Mut kaikkien tärkein on se, että niistä saa puhua." - Ensihoitohenkilökunnan kokemuksia kriisiavun tarpeesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään teläsuomalaisen pelastuslaitoksen yksikön ensihoitohenkilökunnan kriisiavun tarvetta henkisesti kuormittavien hälytystehtävien jälkeen. Yksikössä ei ole käytössä organisoituja työtilanteiden jälkeen tapahtuvia purkutilanteita. Jokaisen työntekijän vastuulla on itse hakeutua työterveyshuoltoon käsittelemään mahdollisia psyykkisiä tai henkisiä oireita, jotka ovat seurauksia vaikeista työtilanteista.

Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin kevään 2010 aikana teemahaastatteluiden avulla. Opinnäytetyöhön haastateltiin kahdeksaa ensihoitohenkilökunnan työntekijää, jotka olivat koulutukseltaan sairaanhoitajia tai ensihoitajia (AMK). Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.

Tutkimustuloksista kävi ilmi, että pelastuslaitoksen ensihoitohenkilökunnalla on tarvetta järjestetylle kriisiavulle. Sairaanhoitajat ja ensihoitajat kokevat haasteelliset hälytystehtävät henkisesti kuormittavina. Suurin osa ensihoitohenkilökunnasta kokee henkisesti kuormittavien hälytystehtävien jälkeen tarvetta keskustella tapahtuneesta työtovereiden kanssa ohjatussa ryhmässä, jonka järjestää ulkopuolinen henkilö. Tuloksista selvisi, että tärkeää keskustelun koolle kutsumisessa on se, että työntekijöiden anonymiteetti säilyy.

Opinnäytetyöstä saatujen tulosten avulla voitaisiin perustella kriisiavun kehittämistä työyksikköön. Hyvin organisoidun kriisiavun myötä ensihoitohenkilöstön työssä jaksamista voidaan parantaa.

The purpose of this thesis was to find out the need for crisis relief discussions after mentally straining situations at work. The subject group consisted of the first aid staff in a Southern-Finnish rescue department. This rescue department has no organized crisis relief system, so each member of the department has to use public health care in case they face physical or mental problems after difficult incidents at work.

The study method was qualitative and the material was gathered from thematic interviews during the spring of 2010. Eight people were interviewed, all of whom were registered nurses or paramedics. The research material was analyzed using inductive content analysis.

The results of the research showed that the first aid personnel of the rescue department should have crisis relief discussions specifically aimed at them. This is because a majority of staff find challenging emergency situations mentally straining and feel that there is a need for a guided discussion with workmates. This guidance is to be performed by an outside professional. The results also showed that anonymity is important when calling a meeting.

Based on the results of this study there are many stated reasons for developing a crisis relief-group for this kind of organization. With a well organized crisis relief -system first aid staff’s mental ability to carry on with their challenging work could be developed.