Elinkaara

Abstract

Olen pienestä asti rikkonut tavaroita. Isä ja äiti sanoivat, että tavaroiden rikkominen on tuhmaa. Minusta se oli hauskaa. Olenkin tuhonnut, purkanut ja rikkonut eri-laisia esineitä ja tavaroita koko elämäni ajan. Ainoa asia, joka erottaa minut itsestäni lapsena on kuvataiteilijan ammattirooli. Nyt voin perustella tuhoamisvimmani taiteeksi. En pyrikään luomaan teoksia, vaan pyrin luomaan tilaa sekä itselleni, että muille. Videoteokseni ovat usein performansseja, joissa tekijää ei näy. Stop-motion animaatio tarjoaakin minulle mahdollisuuden tutkia sekä aikaa, että muutosta minulle sopivalla tavalla. Elinkaara on stop-motion-animaationa toteutettu videoteos, jonka lähtökohtana on tieteelliset dokumentit maatuvista eläimistä. Kuvasin teoksen syntymäkotini pihalla ja maatuvan auton olen saanut lahjaksi isältäni 17-vuotiaana.

2011 Ever since I was little I have been breaking things. My mother and father told me it was a bad thing. I thought it was fun. That is why I have been destroying, disassembling and breaking different objects and things for my whole life. The only thing that differentiates me from who I was as a child is the occupation of a visual artist. Now I am able to justify my passion for demolition as art. I am not trying to create works of art but create space for myself and for others. My works of video are often performances where you cannot see the actor. The stop-motion animation offers me thus the opportunity to study both time and change, my way. Passenger is a work of video realized by the means of the stop-motion animation. The basis for it is the set of scientific documentaries of decomposing animals. I filmed the work on the courtyard of my childhood home and the decomposing car I got from my father as a present when I was seventeen.