Välähdyksiä / Flashes
Hujala, Anni (2011)
Hujala, Anni
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105015413
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105015413
Tiivistelmä
Teokseni on salamavalolla pimeästä esiintuotu näkymä kahdesta henkilöstä, jotka seisovat kuten galleriavierailijat galleriassa. Se on kuvattu neljästä eri suunnasta, ja installaatiota voi tarkkailla sen ympäri kiertämällä. Ääntä ja kuvaa on taltioitu minuutin ajan, jonka aikana salama välähtää useita kertoja. Teokseen astutaan sisään pimennysverhon kulkuaukosta. Tilassa on pimeää. Laatikkorakennelma on keskellä pimennysverhon rajaamaa tilaa, jotta teosta voi tarkastella sen joka puolelta. Laatikon seinille projisoitu video pyörii taukoamatta. Salamavalo välähtää välillä, ja sisällä näkyy kaksi henkilöhahmoa.
Ideanani on pohtia todellisuuden ilmentymää kokemuksen ja aistihavaintojen kautta, kun havaintona on taltio menneestä ajasta. Kaksi ihmistä, kuten ketkä ta-hansa katsojista seisovat ja katselevat ympärilleen. Nämä kaksi hahmoa erottuvat kuitenkin muista kävijöistä, koska he ovat tallenteita menneestä. Riittääkö se, että havaitset ihmisen vierelläsi aivan kuten kenet tahansa tilassa seikkailevan henkilön olemaan todellisuuttasi? Todellisuus määritellään aistien ja koetun kautta, mutta onko virtuaalinen ihminen uudelleen esitettynä totta?
Pimeässä näköhavainnot minimoituvat ja muut neljä aistia pyrkivät määrittämään ympäristöäsi. Voimme kuulla tilassa olevien askeleita, hengitystä, vaatteiden kahinaa. Äkkiä välähtää valo ja näköhavainto saa tietoa ympäristöstä, mutta vain salamavalon välähdyksen verran. Uteliaisuus ajaa odottamaan lisää havainnoitavaa, jotta aivot saisivat rakennettua käsityksen tilasta. Pian tulee uusia valon välähdyksiä, jokainen satunnaisesti seu-raten pimeää. Tulkinnanvaraisuus vähenee mitä kauemmin tilaa tarkkailee, pian voi jo tehdä päätelmiä, että tilaan heijastetaan videota, jossa kuvataan kahta henkilöä ja valon välähdys on tuon videon aikaansaama tapahtuma. Mutta samalla kun näemme videon henkilöhahmoja sekunnin murto-osan, näemme ympärillä olevat katsojat yhtä nopeasti. Eroaako todellisuus taltiosta?
Ideanani on pohtia todellisuuden ilmentymää kokemuksen ja aistihavaintojen kautta, kun havaintona on taltio menneestä ajasta. Kaksi ihmistä, kuten ketkä ta-hansa katsojista seisovat ja katselevat ympärilleen. Nämä kaksi hahmoa erottuvat kuitenkin muista kävijöistä, koska he ovat tallenteita menneestä. Riittääkö se, että havaitset ihmisen vierelläsi aivan kuten kenet tahansa tilassa seikkailevan henkilön olemaan todellisuuttasi? Todellisuus määritellään aistien ja koetun kautta, mutta onko virtuaalinen ihminen uudelleen esitettynä totta?
Pimeässä näköhavainnot minimoituvat ja muut neljä aistia pyrkivät määrittämään ympäristöäsi. Voimme kuulla tilassa olevien askeleita, hengitystä, vaatteiden kahinaa. Äkkiä välähtää valo ja näköhavainto saa tietoa ympäristöstä, mutta vain salamavalon välähdyksen verran. Uteliaisuus ajaa odottamaan lisää havainnoitavaa, jotta aivot saisivat rakennettua käsityksen tilasta. Pian tulee uusia valon välähdyksiä, jokainen satunnaisesti seu-raten pimeää. Tulkinnanvaraisuus vähenee mitä kauemmin tilaa tarkkailee, pian voi jo tehdä päätelmiä, että tilaan heijastetaan videota, jossa kuvataan kahta henkilöä ja valon välähdys on tuon videon aikaansaama tapahtuma. Mutta samalla kun näemme videon henkilöhahmoja sekunnin murto-osan, näemme ympärillä olevat katsojat yhtä nopeasti. Eroaako todellisuus taltiosta?