Välähdyksiä / Flashes

Abstract

Teokseni on salamavalolla pimeästä esiintuotu näkymä kahdesta henkilöstä, jotka seisovat kuten galleriavierailijat galleriassa. Se on kuvattu neljästä eri suunnasta, ja installaatiota voi tarkkailla sen ympäri kiertämällä. Ääntä ja kuvaa on taltioitu minuutin ajan, jonka aikana salama välähtää useita kertoja. Teokseen astutaan sisään pimennysverhon kulkuaukosta. Tilassa on pimeää. Laatikkorakennelma on keskellä pimennysverhon rajaamaa tilaa, jotta teosta voi tarkastella sen joka puolelta. Laatikon seinille projisoitu video pyörii taukoamatta. Salamavalo välähtää välillä, ja sisällä näkyy kaksi henkilöhahmoa.

Ideanani on pohtia todellisuuden ilmentymää kokemuksen ja aistihavaintojen kautta, kun havaintona on taltio menneestä ajasta. Kaksi ihmistä, kuten ketkä ta-hansa katsojista seisovat ja katselevat ympärilleen. Nämä kaksi hahmoa erottuvat kuitenkin muista kävijöistä, koska he ovat tallenteita menneestä. Riittääkö se, että havaitset ihmisen vierelläsi aivan kuten kenet tahansa tilassa seikkailevan henkilön olemaan todellisuuttasi? Todellisuus määritellään aistien ja koetun kautta, mutta onko virtuaalinen ihminen uudelleen esitettynä totta?

Pimeässä näköhavainnot minimoituvat ja muut neljä aistia pyrkivät määrittämään ympäristöäsi. Voimme kuulla tilassa olevien askeleita, hengitystä, vaatteiden kahinaa. Äkkiä välähtää valo ja näköhavainto saa tietoa ympäristöstä, mutta vain salamavalon välähdyksen verran. Uteliaisuus ajaa odottamaan lisää havainnoitavaa, jotta aivot saisivat rakennettua käsityksen tilasta. Pian tulee uusia valon välähdyksiä, jokainen satunnaisesti seu-raten pimeää. Tulkinnanvaraisuus vähenee mitä kauemmin tilaa tarkkailee, pian voi jo tehdä päätelmiä, että tilaan heijastetaan videota, jossa kuvataan kahta henkilöä ja valon välähdys on tuon videon aikaansaama tapahtuma. Mutta samalla kun näemme videon henkilöhahmoja sekunnin murto-osan, näemme ympärillä olevat katsojat yhtä nopeasti. Eroaako todellisuus taltiosta?

A view of two persons standing like attenders in a gallery, brought out of the darkness with a flashlight. The work is represented from four different directions, so that it may be observed by circling around it at the installation. 100 % sound and image has been filed continuously for one minute. During that time the flashlight flashes 8-12 times. The idea is to file sound and image also when there is no light from the flashlight. The flashlight lights the space only in random cycles. One steps in to the work through a manhole in a blackout curtain. It is dark in the installation space. The constructed box is in the middle of the space demarcated by the blackout curtain, so that the work can be observed all around it. The video projected onto the walls of the box is running nonstop. The flashlight flashes once in a while. The two characters can then be seen inside the box.

My idea is to discuss the embodiment of reality through experience and sense perceptions when a file of a past time works out as perception. Two people, like whoever of the viewers, are standing and looking around. These two persons differ from the other attenders regardless because they are files of the past. Seeing a person next to you, like any other person adventuring in the space, will it serve as your reality at the moment? The reality is defined by senses and experience. Can a virtual person be reality when replayed?

Darkness and light. In the dark the visual perceptions get minimized while the four other senses will try to define the environment. You can hear the steps, the breathing, the rustle of clothes of the other people in the space. Suddenly a light is flashed, the visual perception gets some knowledge of the environment, but only for a flashlight flash. The curiosity will be waiting for more perceptions for the brain to make out some kind of an opinion of the existing space. There will soon be new flashes of light, all of them following randomly the darkness. The longer you observe the space the smaller the arbitrage gets. Soon you will be able to come to a conclusion of the fact that there is a video showing two persons reflected in the space and that the flash of light is an event realized by that video. But as you are seeing the characters of the video in a fraction of a second, you can also see the other attenders around you as fast. Can you make a difference between the reality and the file?