”No onhan se vähän toisaalta velvollisuus mennä töihin” : Työpaja Etapin valmentautujien kokemuksia elämäntilanteestaan

Abstract

Nuorten työttömyys, pahoinvointi ja syrjäytyminen ovat olleet viime vuosina julkisessa keskustelussa. Erilaisilla työvoimapoliittisilla ratkaisuilla on pyritty vaikuttamaan nuorten asemaan yhteiskunnassa. Nuorten työpajat mainitaan vuoden 2006 nuorisolaissa yhtenä kunnan toimintona. Lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Vuoden 2011 alusta voimaan tullut muutos nuorisolaissa vahvistaa entisestään nuorten työpajojen asemaa tekemällä etsivästä nuorisotyöstä lakisääteistä toimintaa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Riihimäen kaupungin Työpaja Etapin valmentautujien näkemyksiä omasta elämäntilanteestaan. Aihe opinnäytetyöhön nousi opinnäytetyön tekijän oman mielenkiinnon sekä työpajan ohjaajien ja valmentautujien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Opinnäytetyöhön haastateltiin neljää Työpaja Etapin valmentautujaa. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla.

Tutkimuksen tulosten mukaan haastatellut kokivat elämäntilanteensa melko hyväksi. Tulevaisuudelta toivottiin koulutuksen kautta pääsyä työelämään. Näiden lisäksi toivottiin tavallisia asioita kuten perhettä, kotia ja harrastuksia. Työpajalta saatua vertaistukea arvostettiin ja työpaja nähtiin eräänlaisena ponnahduslautana työelämään. Verojen maksaminen koettiin yhteiskunnalliseksi velvollisuudeksi ja sen edellytyksenä nähtiin koulutus ja työnteko. Omiin kykyihin vaikuttaa omaan elämäntilanteeseen luotettiin ja omaa vastuuta ja toimijuutta korostettiin. Syrjäytymistä määritelmänä pidettiin osittain loukkaavana ja kapeana. Syrjäytyminen määriteltiin sosiaaliseksi tilaksi, ei niinkään työmarkkinoiden ulkopuolella olemiseksi eikä määritelmän ajateltu sopivan omaan tilanteeseen.

Youth unemployment, psychological distress and social exclusion have been widely discussed in public during the last years. Various labour market policies have attempted to improve the status of young people in the society. The Youth Act of 2006 mentions running the youth workshops as one responsibility of the municipalities. The aim of the Youth Act is to support the growth and independence of the youth, to enhance their active citizenship and social empowerment and to improve their growth and living circumstances. A change in the Youth Act that came to force in the beginning of 2011 further strengthens the status of the youth workshops by making outreach youth work a statutory activity.

The meaning of this thesis was to interview the trainees at workshop Etappi run by the city of Riihimäki and to hear their thoughts about their own lives. The idea for this thesis originated from a personal interest and conversations with the workshop supervisors and trainees. The material for this thesis was collected during thematic interviews with four trainees of workshop Etappi. The material was analyzed by themes.

The results of this thesis show that the interviewed persons considered their life situation fairly good. In the future they hoped to find employment via education. In addition, they wished for ordinary things, such as family, home and hobbies. Peer support was highly appreciated and the workshop was seen as a stepping stone to working life. Paying taxes was considered a societal responsibility and it entails education and working. The interviewees believed they were able to affect their own life situations and they emphasized their own responsibility and active role. Social exclusion as a definition was considered partly offensive and narrow. Social exclusion was defined as a social status, not as being outside the labor market. The trainees did not think the definition was appropriate in their own situation.