Selvitys kiinteistökohtaisten jätevedenpuhdistamoiden toimivuudesta : Mikkelin seudun haja-asutusalueella
Teräväinen, Mikko; Kyyhkynen, Anni (2011)
Teräväinen, Mikko
Kyyhkynen, Anni
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025590
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105025590
Tiivistelmä
Talousjätevedet sisältävät ympäristöä kuormittavia orgaanisia ja kemiallisia aineita sekä erilaisia mikrobeja, joista osan on todettu olevan patogeenisiä. Koska haja-asutusalueilla asuu Suomessa noin miljoona asukasta ja kesäisin luku kaksinkertaistuu, muodostavat viemäriverkostojen ulkopuoliset jätevedet varteenotettavan tekijän pintavesien rehevöitymisen sekä talousveden laadun suhteen. Viemäriverkostojen ulkopuolisten kiinteistöjen jätevesipäästöjen oletetaan kuormittavan ympäristöä mm. fosforin osalta 1,5 kertaa enemmän, kuin kunnallinen verkostoitunut vesihuolto.
Selvityksen tavoitteena oli saada tietoa haja-asutusalueen jäteveden pienpuhdistamoiden ja maasuodattamoiden toimivuudesta sekä näiden käyttökokemuksista. Selvityksen taustalla on valtioneuvoston asetus n:o 542/2003, joka koskee talousjätevesien käsittelyä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Asetuksen mukaan sen ”liitteessä 1 kohdassa 1 tarkoitetun talousjäteveden käsittelyjärjestelmän tulee soveltua käyttökohteeseen sekä sitä tulee voida käyttää ja huoltaa siten, että saavutetaan asetetut jätevesien käsittelyvaatimukset”. Toimeksiantajana selvityksen teettämiselle toimi Mikkelin seudun Ympäristöpalvelut.
Työ tehtiin ottamalla näytteitä kesällä 2010 jäteveden pienpuhdistamoista sekä maasuodattamoista. Näyt-teet analysoitiin Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristölaboratoriossa ostopalveluina ja niistä määritettiin kokonaisfosfori, kokonaistyppi sekä orgaaninen aines. Kokemuksia järjestelmän suunnittelusta, asentamisesta, käytöstä sekä huollosta tehtiin haastattelemalla kiinteistönomistajia ja LVI-alan asiantuntijoita. Haastattelut tehtiin näytteenottokohteina olleille kiinteistöille etukäteen laaditun haastattelukaavakkeen pohjalta.
Selvityksen perusteella pienpuhdistamot eivät päässeet asetuksen vaatimuksiin. Pienpuhdistamot vaativat lisäksi huoltoa ja seurantaa, jotta voidaan varmistua niiden toimivuudesta kiinteistöllä. Maasuodattamoilla puolestaan saavutettiin asetuksen vaatimukset vaivatta, eivätkä ne vaadi juurikaan huoltotoimenpiteitä lietteen tyhjennyksen lisäksi. Oikein käytettynä suodatuskenttä on pitkäikäinen, mutta häiriötilanteissa koko suodatuskentän uusiminen saattaa tulla kyseeseen. Käyttäjien toiminta vaikuttaa merkittävästi järjestelmän toimivuuteen käsittelymenetelmästä riippumatta.
Saneerattaessa vanhaa tai rakennettaessa uutta jätevesijärjestelmää, tulee ensisijaisesti kiinnittää huomiota kuormituksen määrään suhteessa ympäristön pilaantumisen riskeihin. Erityisen tärkeää on myös huomioida kohteen käyttöaste sekä käyttäjien halukkuus ja kiinnostus käyttää aikaa järjestelmän huoltotoimiin.
Tarkkojen puhdistustehokkuuksien saamiseksi on tärkeää tietää kiinteistön todellinen vedenkulutus sekä tuleva kuormitus. Tässä selvityksessä tulokset laskettiin suhteessa laskennalliseen kuormitukseen ja käytettiin arvioituna vedenkulutuksena 100 l/as/vrk, kun kiinteistöllä muodostuu sekä mustia että harmaita jätevesiä. Harmaille jätevesille käytettiin arviona 50 l/as/vrk. Vedenkulutus voi vaihdella eri kiinteistöillä suuresti. Kotitalouksien normaaleihin päivittäisiin toimintoihin käytettävä vesimäärä vaihtelee Suomessa 80 - 200 litran välillä asukasta kohti vuorokaudessa. Kulutukseen vaikuttavat mm. kulutustottumukset, työssäkäynti, lomat sekä vallitseva säätila.
Selvityksen tavoitteena oli saada tietoa haja-asutusalueen jäteveden pienpuhdistamoiden ja maasuodattamoiden toimivuudesta sekä näiden käyttökokemuksista. Selvityksen taustalla on valtioneuvoston asetus n:o 542/2003, joka koskee talousjätevesien käsittelyä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Asetuksen mukaan sen ”liitteessä 1 kohdassa 1 tarkoitetun talousjäteveden käsittelyjärjestelmän tulee soveltua käyttökohteeseen sekä sitä tulee voida käyttää ja huoltaa siten, että saavutetaan asetetut jätevesien käsittelyvaatimukset”. Toimeksiantajana selvityksen teettämiselle toimi Mikkelin seudun Ympäristöpalvelut.
Työ tehtiin ottamalla näytteitä kesällä 2010 jäteveden pienpuhdistamoista sekä maasuodattamoista. Näyt-teet analysoitiin Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristölaboratoriossa ostopalveluina ja niistä määritettiin kokonaisfosfori, kokonaistyppi sekä orgaaninen aines. Kokemuksia järjestelmän suunnittelusta, asentamisesta, käytöstä sekä huollosta tehtiin haastattelemalla kiinteistönomistajia ja LVI-alan asiantuntijoita. Haastattelut tehtiin näytteenottokohteina olleille kiinteistöille etukäteen laaditun haastattelukaavakkeen pohjalta.
Selvityksen perusteella pienpuhdistamot eivät päässeet asetuksen vaatimuksiin. Pienpuhdistamot vaativat lisäksi huoltoa ja seurantaa, jotta voidaan varmistua niiden toimivuudesta kiinteistöllä. Maasuodattamoilla puolestaan saavutettiin asetuksen vaatimukset vaivatta, eivätkä ne vaadi juurikaan huoltotoimenpiteitä lietteen tyhjennyksen lisäksi. Oikein käytettynä suodatuskenttä on pitkäikäinen, mutta häiriötilanteissa koko suodatuskentän uusiminen saattaa tulla kyseeseen. Käyttäjien toiminta vaikuttaa merkittävästi järjestelmän toimivuuteen käsittelymenetelmästä riippumatta.
Saneerattaessa vanhaa tai rakennettaessa uutta jätevesijärjestelmää, tulee ensisijaisesti kiinnittää huomiota kuormituksen määrään suhteessa ympäristön pilaantumisen riskeihin. Erityisen tärkeää on myös huomioida kohteen käyttöaste sekä käyttäjien halukkuus ja kiinnostus käyttää aikaa järjestelmän huoltotoimiin.
Tarkkojen puhdistustehokkuuksien saamiseksi on tärkeää tietää kiinteistön todellinen vedenkulutus sekä tuleva kuormitus. Tässä selvityksessä tulokset laskettiin suhteessa laskennalliseen kuormitukseen ja käytettiin arvioituna vedenkulutuksena 100 l/as/vrk, kun kiinteistöllä muodostuu sekä mustia että harmaita jätevesiä. Harmaille jätevesille käytettiin arviona 50 l/as/vrk. Vedenkulutus voi vaihdella eri kiinteistöillä suuresti. Kotitalouksien normaaleihin päivittäisiin toimintoihin käytettävä vesimäärä vaihtelee Suomessa 80 - 200 litran välillä asukasta kohti vuorokaudessa. Kulutukseen vaikuttavat mm. kulutustottumukset, työssäkäynti, lomat sekä vallitseva säätila.