Vaihtuvuus jääkiekon juniorivalmennuksessa

Abstract

D2-C2- projekti alkoi 2.5.2006 ja päättyi kevääseen 2009. Projekti oli jääkiekkoliiton pilotti-hanke, jonka tarkoituksena oli kehittää seurojen jokapäiväistä työskentelyä sekä 94-syntyneiden pelaajien liikunnallisten valmiuksien kehittäminen, terveellisten elämäntapojen edistäminen ja tulevan urheilullisuuden mahdollistaminen. Projektiin valittiin valtakunnallisesti 13 jääkiekko-seuraa, joista projektin järjestämiin tapahtumiin osallistui valmentajia ja valmennuspäälliköitä (n=53). Projektin perusajatus ja olettamus oli, että mukaan lähtevien joukkueiden valmentajat ja valmennuspäälliköt ovat joukkueen ja projektin mukana seuraavat kolme vuotta. Kolmen vuoden aikana valmentajien ja valmennuspäälliköiden vaihtuvuus oli suurta (n=19). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää D2-C2-projektiin osallistuneiden valmentajien ja valmennuspäälliköiden vaihtuvuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä jääkiekon juniorivalmen-nuksessa. Kohderyhmä muodostui D2-C2- projektiin osallistuneista valmentajista ja valmennuspäälli-köistä. Tutkimus toteutettiin internetissä webropol kyselyohjelmalla. Tutkimustuloksista ilmeni, että valmentajat olivat työskennelleet junioreiden parissa omasta mielestään pitkäjänteisesti. 16 valmentajan (n=25) mielestä pitkäjänteinen projekti junioreiden kanssa on 3-4 kauden mittainen. D2-C2-projektin syystä tai toisesta lopettamaan joutuneet valmentajat olisivat halunneet jatkaa saman joukkueen parissa. Suuria ongelmia projektin lo-pettamiseen ei tutkimuksen vastausten perusteella näyttäisi kuitenkaan olevan. D2-C2-projektin lopettaneet valmentajat (n=8) olivat käyneet vähän valmennuskoulutuksia. Vain yksi valmentaja lopettaneista oli käynyt nuorten valmentajatutkinnon. Jääkiekon juniorivalmennuksen vaihtuvuuteen on vaikeaa löytää yhteisiä syitä, mutta tutkimus-tulokset osoittavat että vähäinen koulutus on yhteydessä vaihtuvuuteen.

The D2-C2- project began on May 2nd 2006 and ended in the spring of 2009. The project was an ice hockey pilot project that aimed to improve the everyday working practices of teams, develop the athletic potential of players born in 1994, to promote a healthy lifestyle, and to enable future athleticism. 13 teams nationwide were chosen for the project, and coaches and chief coaches from those teams participated in the events of the project (N=53). The starting point and assumption of the project was that the coaches and chief coaches of the participat-ing teams would remain with the teams and in the project for the next three years from the beginning of the project. During the three years, the turnover of the coaches and chief coach-es was high (N=19). The purpose of this thesis was to study how the long-term aspects of coaching and the related contributing factors are taken into account in junior ice hockey coaching. The target group was formed of the coaches and chief coaches who participated in the D2-C2 project. The study was carried out on the internet using the Webropol survey tool. The results show that the coaches believe they had considered the long-term aspects of junior training in their work. 16 coaches (N=25) define a long-term project in junior coaching as one that lasts for 3-4 seasons. The coaches who for some reason had to quit the D2-C2 project would have wanted to continue working with their teams. However, based on the answers there did not seem to be major problems involved with ending the project. The coaches who quit the D2-C2 project (N=8) had received little training in coaching. Only one of the coaches who quit the project had passed a junior coaching programme. Based on the results of the study, it is difficult to find common factors which have an effect on the turnover in junior ice hockey coaching.