Rikosten ja riita-asioiden sovittelu : Osapuolen oikeusturva

Abstract

Rikosten ja riita-asioiden sovittelu on oikeusjärjestelmälle rinnakkainen tai sitä täydentävä tapa ratkaista rikos- ja riita-asioita. Sovittelu perustuu 1.1.2006 voimaan tulleeseen lakiin rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta. Sovittelu on osapuolille vapaaehtoinen, luottamuksellinen ja maksuton menettely. Sovittelun lopputulos saattaa vaikuttaa olennaisesti rikoksen tai riidan osapuolen oikeusasemaan ja on tärkeää, että sovittelussa noudatetaan yhdenmukaisia menettelytapoja sovitteluun osallistuvien oikeusturva huomioiden. Sovittelussa osapuolella tarkoitetaan rikoksesta epäiltyä ja asianomistajaa.

Opinnäytetyössä kuvattiin mitä on rikosten ja riitojen sovittelumenettely. Työssä tarkasteltiin mistä sovittelualoitteet ohjautuvat sovittelutoimistoon ja mitä laki määrittelee asioiden sovitteluun ohjaamisesta. Lisäksi kuvattiin mitkä ovat rikoksen tai riidan osapuolen mahdollisuudet saada asiansa vireille sovitteluun sekä pohdittiin sovittelun yleisten edellytysten selvittämistä osapuolen asiassa sekä asian sovitteluun soveltuvuuden arviointia. Työssä pyrittiin selvittämään asioita, jotka vaikuttavat sovittelun yleisten edellytysten selvittämiseen ja miten ne näyttäytyvät harkintaa tehtäessä erityisesti sovitteluohjaajan työssä.

Opinnäytetyössä käytetään sekä lainopillista että empiiristä tutkimusmenetelmää. Lisäksi selvitetään mitä laki määrittelee asioiden sovitteluun ohjaamisesta, sovittelun yleisten edellytysten selvittämisestä ja asioiden sovitteluun ottamisesta sekä miten nämä asiat näyttäytyvät käytännössä.

Työn tuloksena todettiin, että sovittelu on melko uusi menettely valtakunnallisesti. Sekä viranomaisten että kansalaisten tietoisuutta sovittelusta mahdollisuutena tulee edelleen lisätä. Näin osapuolen oikeusturvan toteutuminen palvelun saatavuudesta ja yhdenmukaisesti menettelystä voidaan taata. Sovittelun yleisten edellytysten selvittämisessä ja asioiden sovitteluun ottamisessa tulee noudattaa lainsäätäjän määrittelemiä asioita, jotka käytännön työtä suorittaessa tuovat osapuolen oikeusturvan varmistamiseen erityistä haastetta.

For legal system, mediation is a parallel or supplementary way to solve criminal cases or disputes. The Act on Mediation in Criminal Cases and Certain Dispute Issues came into effect on January 2006.

The result of mediation might have an essential affect on participant’s legal position. Therefore it is important to obverse consistent procedures and to take participants´ legal protection into consideration.

Mediation as a procedure of criminal and dispute cases has been described in the thesis. It has also been studied where mediation initiatives are directed to mediation agency from, or how legislation defines directing issues to mediation. In addition considerations regarding common conditions if the issue is applicable for mediation were described. One purpose of the thesis was to clarify factors, which affect when deliberating common conditions of mediation. Another purpose was to clarify how those factors act, especially when mediation advisor considers measures.

Both juridical and empirical research methods were used in this thesis. The thesis also clarifies legal descriptions of counseling for mediation, deliberating common conditions of mediation, taking issues under consideration and how these factors act in practice.

As a result it was stated that on national level mediation is relatively new procedure. To ensure availability of this service and equal procedure for all parties, both national authorities and citizens need to have more awareness of mediation. When deliberating common conditions of mediation and cases to be arbitrated, issues described by the legislator must be observed. These issues present a particular challenge in practice when ensuring that legal protection is confirmed.